Vaellus, Rufinin kirja Caminon kulkijoista

Ranskalainen kirjailija-lääkäri Jean-Christophe Rufin vaelsi Santiago de Compostelaan, ja kirjoitti siitä kirjan.
Tällaisia kirjoja on hieno löytää ja lukea, sillä lukiessa tavoittaa jälleen omien  Caminoidensa tunnelman.

Paitsi ei tällä kertaa. Jokin Rufinin tavassa havainnoida, jäsentää ja kirjoittaa kokemuksistaan todellakin ärsyttää.
Mietin tätä pitkään, sillä hänellä on kyllä sana hallussaan ja teksti kulkee.

Rufin kävelee ensin Camino del Nortea, mutta Oviedossa hylkää sen ja siirtyy Camino Primitivolle. Nämä molemmat reitit ovat vähemmän tallattuja, varsinkin tuo Primitivo.

Rufin kuvaa Baskimaan, Cantabrian ja Asturiaksen maisemia ja ihmisiä, mutta on harvoin tyytyväinen näkemäänsä tai kokemaansa. Elitistisyys, machoilu ja jopa sovinismi värittävät tekstiä. (Onkohan Rufin pariisilainen?)

(Parasta tässä kirjassa ovat alkusanat. Kaikki kunnia niiden kirjoittajalle, Suvi Aholalle.
Hän on itse kävellyt  Caminolla ja löytää muisteluunsa lämpimän, ymmärtäväisen ja hyvin tutunoloisen tunnelman. Aidosti.)

Rufin ei matkallaan halua yöpyä yhteismajoituksessa, sillä hän on hyvin herkkäuninen. Niinpä hän kantaa mukanaan telttaa. Näin hän eristäytyy muista vaeltajista, ja tämä järjestely johtaa myös siihen, ettei hänellä ole päivittän mahdollisuutta peseytymiseen tai pyykinpesuun.

Ehkä juuri tämän oman epäsiisteytensä takia hänen on pakko pitää muita vaeltajia suunnilleen kulkureina tai irtolaisina. Ylipäätään häntä itseään alempiarvoisina. Tämän oudon käsityksen sain hänen tavastaan kertoa päivien tapahtumista ja tapaamistaan ihmisistä.

Ja jostain syystä hän kokee naisvaeltajien kävelevän vain löytääkseen miehen...(???)


Rufin ei kirjoita vaelluksellaan muistiinpanoja, vaan halveksii niitä kulkijoita, jotka päivittäin kirjaavat ylös tunnelmansa.
Tätä kirjaa kirjoittaessaan hän turvautuu siis muistiinsa, jonka täytyy olla ilmiömäinen!

"Vaellus. Santiago de Compostelan kulkijat" olisi niiiin paljon parempi kirja, jos kirjoittaja olisi unohtanut itsensä, koulutuksensa, kokemuksensa ja vuosien saatossa kasautuneet mielipiteensä.
Olisi vain kävellyt, katsonut, haistanut ja maistanut. Ja kirjoittanut siitä, ilman pakonomaista viisastelua.

Ehkä kirja paranee toisella lukemisella...
Ehkä en halua lukea sitä toista kertaa...