Pieni helteinen Karhunkierros

Pieni Karhunkierros Oulankan kansallispuistossa. Jopa kesti vuosia, ennenkuin älyttiin lähteä Oulankan upeisiin maisemiin. Ja kun lähdettiin, saatiin kaupan päälle kesän aurinkoisin viikko.
Säkä se on hiirelläkin!








Pieni Karhunkierrros on rengasreitti, joka yleensä suositellaan kierrettäväksi vastapäivään. Me kävelimme reitin kahteen kertaan: sunnuntaina myötäpäivään, perjantaina toisinpäin.
Myötäpäivään kulku on aavistuksen helpompaa, mutta suuria eroja suunnilla ei ole.








Ihan alusta lähtien maisemat ovat upeita. Kallio laskeutuu osavasti Ala-Juumajärveen.















Ensimmäinen ylitettävä riippusilta on Niskakoskella.












Metsäisen polun jälkeen tullaan pitkoksia pitkin Myllykoskelle.
Pitkospuita rakastava koira rakastaa pitkospuita.













Myllykoskella on ollut Juuman kylän yhteinen mylly 1900-luvun alusta lähtien.
Sittemmin rakennus on palvellut yöpymiskämppänä Karhunkierroksen kulkijoille.

Aikas moni on halunnut nimensä näkyviin.









Myllykosken putouskorkeus on nelisen metriä, ja se on komeimmillaan juuri kämpän kohdalla.












Puisia portaita on Pienellä Karhunkierroksella tiuhaan. Nämä johdattavat Myllykoskelta eteenpäin.

Kosken yli vievä riippusilta lienee reitin hurjin, sillä joen kuohunta ja pauhu ovat niin liki.















Siellä se nököttää keskellä Kitkanjoen kuohuja, vanha mylly. On varmaan jännä yöpyä veden pauhussa.











Polun varressa kasvaa yllättäen tyrnimarja.

Vaikka tässä kuljetaan korkealla harjanteella suopursuja kasvaa maastossa runsaasti.















Reitillä on myös rauhaisia, kauniita polkuja metsälampien ja soiden kupeessa.

Harrisuvannon riippusilta on hyvin viehkolla paikalla.

Tämän sillan alla ei koski kuohu, mutta ihan nurkan takana Kitkanjoki virtaa taas voimalla.

Paikoitellen polku kulkee korkealla joen yläpuolella. Koskien äänet kaikuvat kallioisissa kanjoneissa.

Tässä kuohuu Aallokkokoski. Se on 600 metrinen, ja pudotusta matkalla on 11 metriä.

Aallokkokoski päättyy Jyrävään, jolla on putouskorkeutta yhdeksän metriä. Aallokkokoskea lasketaan hupimielessä kumiveneillä, mutta Jyrävään asti ei tohdita mennä.

Jyrävää vastapäätä on Siilastupa, jonka halkokatoksen edustalla poro vasoineen piti siestaa.
Siinä ne lököttelivät kulkijoista piittaamatta, kunhan kukaan ei mennyt liian lähelle.












Pienellä Karhunkierroksella yhdet raput vievät alaspäin...

... ja toiset tuovat ylös.














Myös poluilla on paljon korkeuseroja. Vaikka kierroksella on mittaa vain 12 kilometriä, sen kulku vie vähintään viisi tuntia.











Paikoitellen reitti on vaikeakulkuista ihan siksi, että polku on liian kulunut. Ylipäätään väylistä on kuitenkin pidetty hyvää huolta, ja opastus toimii.

Kun välillä syö, ei ole läheskään niin nälkä.
Pieni Karhunkierros on hyvin suosittu, jopa niin, että joskus nähtävyyksiä katsellaan jonossa. Nyt elokuun loppupuolella kävelijöitä kyllä oli, ja useasta maasta, mutta ei ruuhkaksi asti.

Karhunkierros kulkee pätkän samoilla poluilla. Tässä sitä on takana 55 ja edessä 27 kilsaa, tai sitten toisinpäin.

Kallioportille noustaan pitkiä portaita. Tai kiertosuunnasta riippuen portilta laskeudutaan. Anyway, korkeuseroa on hulppeat 60 metriä.

Lopuksi kaikkien kulkijoita kamppaavien juurien äiti.

Kaunis, eikö vain?







Lisää Oulanka-juttuja tulossa, kunhan kerkiän...