Kanjonin Kurkkaus

Kanjonin Kurkkaus Oulankassa on hauska kuusikilometrinen rengasreitti.

Ajomatkalla muutama poro kävi taas kokeilemassa sorkan pitoa asfaltilla.
Ja autoilijoiden pinnan pituutta.

Tällä kerralla patikoidaan reitti vastapäivään.
Tulossa on taas helteinen päivä.

Alkumatka kuljetaan kuivassa männikössä.
Reitti on hyvin merkitty maastoon.















Hieno jäkälä. Lienee jonkinsortin nahkajäkälä...?
Oulankassa sekä floora, että fauna on runsasta ja kaunista.

Paikoitellen polku muistuttaa enemmänkin puistokäytävää.
Maasto polveilee kuivassa mäntymaastossa ja lehtomaisissa kosteikoissa.

Kirkasvetisen rannalla on mukava nuotiopaikka.

Kirkasvetinen on eronnut Oulankasta ja jäänyt lammeksi 9000 vuotta sitten. Lammessa asuva kymmenpiikki on tuhansien vuosien aikana kasvanut isoksi ja pienentänyt piikkejään vihollisten puutteessa. Ja rohkeakin se kuulemma on.

Kirkasvetinen on nimensä veroinen. Näkyvyys veden läpi on keskivertoa parempi.


Tähän kaatui ammoin puu, josta onkin nyt tullut saari.
Tai oikeastaan niemi.
Näin karua on tämän seudun kasvillisuus...

Lammen kiertämisen jälkeen aloitetaan nousu harjanteelle.
Siinä ei kyllä ihan yhdet portaat riitä!

Oulankajoki. Pudotusta korkeimmalta kohdin on vähintään 50 metriä.

Uskaltauduin rinteeseen, mutta pidin kyllä kokoajan puskasta kiinni.

Veden pauhu kaikuu kanjonissa komeasti.
Haukka katsastaa kulkijoita, mutta ei halua tulla kuvatuksi.

Sitten laskeudutaan polkuja ja portaita joen tasalle.

Savilammen autiotuvan nurkilta lähtee riippusilta vastakkaisen puolen rinteeseen.

Sillalla on mukava teputella tasaisella, sillä sen jälkeen alkaa ankara nousu.

Karhunkierros kulkee myös tämän sillan kautta.

Joki on taas pudonnut alas, eli on noustu lihaksissa tuntuvia kymmeniä metrejä. Ja enimmäkseen puisia portaita.
Kävellään vain lyhyt pisto harjannetta pitkin, maisemien vuoksi.

Kaukaiseuudessa näkyy Savilampi, johon Oulankajoki laskee jatkakseen pian matkaansa.

Kaukaisuudessa näkyy myös äsken ylitetty riippusilta.

(kuvahan suurenee klikkaamalla)

Viisas hakeutuu varjoon auringon porottaessa.

Kaikki eivät varjoon pääse, vaikka kuinka hatuttaisi.











Muinaisia opasteita, joista ei meinaa enää selvää saada. Maastossa on onneksi tuoreempiakin reittimerkkejä.
Savilammelle palataan kuitenkin vasenta polkua.

Savilammen tuvan nuotiopaikalta on mukava näkymä sillalle.
Ilmassa on myös nuotion savua.

Tässä on hyvä pitää lounastaukoa, sillä mäet on nyt kivuttu, kavuttu ja laskeuduttu.




Nimettömät hupaisat sienet näyttävät nauttivan auringosta. Noinkohan?

Patikointi jatkuu Savilammen rantaa myöten.

Tämä outo rakennelma maastossa mahdollistaa veneiden ja kanoottien tuonnin parkkipaikalta lammelle.
Siitä voi sitten jatkaa melomalla pitkin Oulankajokea.

Paluumatkan porot. Harvinaisen isot sarvet, ja käytöksestä päätellen myös isot egot.









Vielä olisi tulossa pari juttua Oulankan seudulta...