Mitä olen oppinut Caminoilla (tähän asti) vol 1

Ensimmäisen Caminoni passi

1. Parsan syönti saa pissan haisemaan omituiselta.
Vallankin jos kävelee Caminolla keväällä, saa syödäkseen ihanaista tuoretta parsaa (esparrago). Parsan syönti saa pissan haisemaan omituiselta. Jotkut väittävät, ettei parsa vaikuta heihin, mutta todellisuudessa kyse on vain siitä, ettevät kaikki haista parsan aiheuttamaa odööriä.

2. Pidä reppusi keveänä.
Reppu saisi ohjeiden mukaan painaa korkeintaan 10% kantajansa painosta. (Eli käytännössä olen aika paljon painavampi, kuin luulinkaan!)
Tuohon prosenttilukuun on ainakin minun vaikea päästä. Lähellä onnistumista ollaan sateisena ja koleana päivänä, kun päällä ovat goretexit, jotka poutakelillä kulkevat repussa.
Paras ohje repun pakkaamiseen: karsi, karsi, karsi. Ohjeen noudattaminen ei ole helppoa, sillä on vaikea uskoa, kuinka pienellä vaatemäärällä Caminolla pärjää. Ja ettei kannata raahata mukana mitään neliosaisia romaanitrilogioita.

Granon

3. Valitse oikeat kengät.
Ensimmäiselle Caminolleni -07 ostin mukavat, ihanan keveät Merrelin retkeilyjalkineet. Ne näyttivät asiallisilta nilkkaa tukevine varsineen. Ja kotomaan pehmeillä metsäpoluilla ne toimivat täydellisesti. Totuus paljastui sitten aika pian: Caminolla ei ole pehmeitä metsäpolkuja. Ei yhtään! Metsäpolkuja on, mutta ne on kivikoviksi tallattuja, puhumattakaan asfalttiosuuksista ja kivetyistä teistä.
Ekalla reissulla tuli napsittua Buranaa ihan aamusta, jotta jalat kestäisivät koko päivän näissä liian keveissä kengissä.
Seuraavalla Caminolla vuotta myöhemmin jalassa olivatkin jo tukevat vaelluskengät. Ja avot! Jalat eivät väsyneet enää yhtään niin dramaattisesti.
Nyt on menossa jo toiset Meindlit, ekoilla kävelin 2000 kilsaa. Ne eivät hajonneet, vaan kävivät pieniksi. Jalat kasvavat, kun tulee ikää. Ja painoa.

Tapaksia Pontevedrassa

4. Opettele juomaan jääkaappikylmää punaviiniä.
Espanjalaiset ja portugalilaiset tekevät aikas hyvää punkkua. Caminolla se usein, todella usein, tarjotaan suoraan jääkaapista. Kuumana päivänä ei voi muuta, kuin kiittää. Yleensä ei kuitenkaan ole kuuma päivä, joten kiitetään siitä, että kylmänä viini kuin viini on hyvää. Koska useinmiten ruokailussa viini on saman hintaista veden kanssa, ollaan kaikenkaikkiaan vain kiitollisia.

5. Bocadillo, katoamaton luonnonvara.

Camino Portugues

Jokainen, joka on kävellyt Caminon, tuntee sydämessään ailahduksen, kuulleessan sanan
"bocadillo". Näin minäkin. Bocadillo con jamon. Bocadillo con queso. Ja sitten jossain vaiheessa bocadilloja tunkee ulos korvistakin. Vai onko tilanne muuttunut viime vuosina?
Ihminen kuitenkin tarvitsee hiilarinsa ja proteiinit jaksaakseen seuraavat metrit = bocadillo!
Hurjassa nuoruudessani paras bocadillo oli "bocadillo con tortilla", eli vastapaistettu munakas tuoreen patongin välissä. Sehän on jo kokonainen lounas! Ei pidä väheksyä bocadilloa. Muuten jää nälkäiseksi.

Jatkoa seuraa, kunhan ajan myötä hoksaan mitä muuta olen Caminoilla oppinut...