perjantai 20. marraskuuta 2015

Seitseminen marraskuisessa hämyssä

Marraskuun puoliväli houkutti polulle! Nyt vuorossa on päiväretki Seisemisen kansallispuistoon.

Marraskuun päivä on lyhyt, mutta ei välitetä siitä!








Auto jätetään Kirkkaanlamminkankaan P-paikalle.

Tästä on hyvä suunnata kohti Haukilampea.
Alussa polku on oikea bulevardi kauniissa rinteessä!

Hienot sammalpatjat polun molemmin puolin.

Ja joku itikka siinä välissä...

Sitten maisema vaihtuu soiseksi kosteikoksi.

Majava on piipahtanut duunissa.

Ja ihan keskellä pitkospuita.
On sillä kaverilla hampaat!






Tämä mänty aikoo pysyä pystyssä tuli mitä tuli.














Haukilammen tulentekopaikka.

Lammen rannalla on hieno kaarnalaiva talvitelakalla.

Oravien vai hiirien?

Ehkä tirppalintujen?










Pitkokset ovat jäässä, joten niillä liikutaan hipsutellen.
Ja paikoin ne pitkokset ovat kertakaikkiaan ottamassa ritolat.
Seitsemisjoki virtaa aikas vuolaana.

Reitti ylittää sen monessa kohdin.



Paikoin joki yltyy melkein koskeksi.

Tässä on varmaan hienoa keväällä, kun metsä on heräämässä talven horroksista.








Hieno polku ja liukkaat pitkospuut johdattavat kansallispuiston vanhimpaan osaan.

Multiharjun aarniometsä on suojeltu 1910. Eli yli sata vuotta sitten.

Aarnimetsässä kasvaa jopa 400 vuotiaita kilpikaarnaisia mäntyjä.









Multiharjulla kulkee parikilometrinen luontopolku, eikä leveältä polulta poikkeaminen luonnollisestikaan ole sallittua.

Entti?

Niitä on tämä metsä täynnä.

Polun laitaan on siroteltu informatiivisia opastauluja.
Tätä ei laskettane polulta poikkeamiseksi.

Vain pitkospuita rakastava koira pysyy jäisillä lankuilla.

Mutta sillä onkin neliveto!


Marraskuinen sienisato!
Kun metsässä katuu puu, eikä kukaan ole kuulemassa, niin kuuluuko sitä ääni?
Aarnimetsästä poistutaan nyt Koveron suuntaan.
Alaspäin menoa helpottavat pitkät portaat.
Koverolammen nuotiopaikka.

Marraskuinen päivä alkaa jo kääntyä hämärän puolelle.
Kun kaikki on kosteaa, auttaa nuotion sytyttämisessä repusta löytyvät kuivat sälät ja sanomalehti.
Täytyy kyllä sanoa, että lähellä nollaa oleva lämpötila hidastaa julmasti eineshampurilaisen lämpiämistä.

Hyvää se silti oli.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti