Aulanko pakkasessa

Aulanko, se toinen Hämeenlinnan helmistä, on pakkasen kourissa.

Sää kuulemma lauhtuu lähipäivinä, mutta se ei paljoa vaikuta nyt pakastavaan -20 asteeseen.

Aulangon puistometsässä on hyvin hiljaista. Näkymä ankkalammelle on huurteinen, mutta omalla kylmällä tavallaan kaunis.

Hiljaisuus on tietenkin hämäävää: puisto on täynnä elikoita, jotka vain piileskelevät pakkasta paossa.

Penkki ei houkuta istumaan lammen äärellä.

Palataan asiaan toukokuussa...

Aulangon tornin juurella oleva näköalatasanne on sekin omassa rauhassaan.

Muutamat jalanjäljet hangessa paljastavat, että joku täällä on käynyt pakkasillakin.

Lusikkaniemi tammikuisessa auringossa.
Näköalatasanteen kaidekin on huurteessa.

Vähän niinkuin kuvaajan varpaat...

Ja siinä törröttää puistometsän kohokohta: Aulangon torni.

Sekin on tukevassa huurteessa, mutta tämä tuskin on sen ensimmäinen kerta "kohtalaisessa" pakkasessa.

Oikeastaan se on talvella vielä komeampi, kuin suvisäässä.

Keväällä ja kesällä täällä kuhisee kaunista maisemaa kaihoavia ihmisiä.

Nyt, juuri nyt, olisi tarjolla mahtavaa nähtävää!

Torni on suljettuna, mutta sen ihan ekalle tasanteelle pääsi kuvaamaan lumista maisemaa.

Mannerjään sulamista odotellessa...

Joutsenlammella oli kesällä draamaa: laulujoutsenet hyökkäsivät lammen Janne- ja Aino-joutsenien kimppuun. Janne haavoittui pahasti ja jäljelle jäi vain Aino.

Kuinka sininen onkaan Suomen talvi!

Tämä temppeli nököttää ihan viimeisenä, kun ajetaan autolla pois Aulangon puistometsästä.

Sen nimi on Ruusutemppeli.


...niitä ruusuja tässä kaipaavat lähes kaikki toisetkin...