Barcelona: Park Guell

Katalonialaisella arkkitehdilla Antoni Gaudilla (1852-1926) oli unelmia. Yksi niistä koski uudenlaisen, täydellisesti luontoon sulautetun asuntoalueen rakentamista Barcelonan pohjoisosaan.

Gaudin mesenaatti Eusebi Guell osti tarkoitusta varten kuuden hehtaarin alueen ja antoi Gaudille 1910 vapaat kädet toteuttaa itseään.

Alueelle piti tulla 60 huvilaa, mutta yleisö ei innostunutkaan ajatuksesta, joten vain viisi taloa valmistui.

Puiston sisäänkäynti on varsin korea.

Mosaiikein koristellun patsaan keskiössä hulmuaa Katalonian lippu.

Tästä salamanterista on tullut yksi Barcelonan tunnuksista.
Pikkuruisia tällaisia löytyy jokaisesta matkamuistobutiikista.

Sen kanssa on messevää päästä samaan kuvaan!

Salo de les Cent Columnes, eli sadan pylvään sali. Oikeasti pylväitä on kyllä "vain" 86.
Tästä pylväiköstä oli suunniteltu alueen tori.

Sadan pylvään sali kannattelee tasannetta, jota kiertää 150 metrinen penkki.
Mosaiikkia on riittänyt tännekin yllin kyllin.

Mielestäni tämä on puiston helmi!

Kun alueesta ei tullutkaan huvilakylää, siitä muodostui sen sijaan outo puisto täynnä kiehtovia käytäviä.

Tai omituisia, ihan miten vaan...

Luonto ja Gaudin rakennelmat sulautuvat hyvin yhteen.

Tämä lienee ollut myös Gaudin perimmäinen ajatus.

Katalonialaisen kitaran soinnut kaikuvat kauniisti kivisistä pilareista.










Park Guellin korkeimmalta kohdalta on hieno näkymä yli Barcelonan kohti merta.

Kuvan keskellä Sagrada Familia hapuilee kohti korkeuksia.


Itse olin aavistuksen pettynyt vietettyäni päivän Gaudin unelmien hautausmaalla.
Mutta toisaalta: tunnen nyt entistä enemmän sympatiaa arkkitehtuurin suurinta menninkäistä kohtaan.