Räntää raunioilla

Hämeenlinnan kaupunginpuisto helmikuisessa räntäsateessa.

Mikä voisi olla houkuttelevampaa?

Puiston perusti Hämeen kuvernööri Otto Carl Rehbinder (1797-1873).

Puistossa tehtiin suuria muutostöitä 1800-luvun puolivälissä.

Aikaisemminhan kaupunginpuiston korealla mäellä teloitettiin uppiniskaisia hämäläisiä, ja mäen alkuperäinen nimi olikin Pyövelinmäki.

Räntäsade on visuaalisesti hurmaava elementti.

Se tekee tylsemmästäkin kuvasta taidetta.

Ja huonommastakin kuvaajasta taiteilijan.

Harmaa kivi sopii tosi hyvin rännän valooreihin...

Jotta kuvausreissu ei olisi turhan helppo, on tanner tyystin jään peitossa.

Rehbinder käytti linnan vankeja puistonsa raivaustöissä.

Ja niin puistoa rakennettaessa siirrettiin maastosta hillitön määrä kiveä.

Niitä poistettiin käytävien ja lukuisten huvimajojen alta.

Ja johonkin ne kaikki musat piti laittaa.

Päätettiin pykätä raunioita.

Mallia otettiin Italian vanhoista puistoista ja niiden tunnelmasta.

Che bell idea!

Olisi tosi hauska nähdä harrastelija-arkeologeja tekemässä täällä tutkimuksia. Siinä kaiveltaisiin, ihmeteltäisiin ja kehiteltäisiin teorioita muinaisista kalentereista ja ihmisuhreista.


Lopuksi varoituksen sana: elä ikuna kiipeä jäisen kolmimetrisen muurin päälle parempien kuvien toivossa. Siellä ylhäällä on hengenvaarallisen liukasta ja alastulo on silkkaa helv... hyvin haasteellista.