torstai 4. helmikuuta 2016

Nuotiolla on kiva olla

Pekka Laineen ja Pertti Rovamon kirja Nuotiolla on kuin verkkainen viipyily lämpöä hehkuvan hiilloksen äärellä.

Kirjassa paneudutaan tulen tekemiseen juurta jaksain. Aloitetaan siitä, kun tuli ihan aikojen alussa saatiin "kesytettyä".

Tulen tekemisen taito on ollut ihmisen tärkein apuväline matkalla savannilta pilvenpiirtäjään.

Tämä kirja on tulentekijän puolella ja nuotiolla istuskelun syvällinen kannattaja.

Kirjassa käsitellään mukavasti suomalainen tapa hyödyntää tulta.
En muuten aikasemmin tiennyt, kuinka paljon itäinen ja läntinen Suomi eroavat toisistaan tässä asiassa. Jännä juttu!
Tuli pahimmillaan tuhoaa ja kirjassa kerrotaan myös metsäpalon anatomiasta. Tämä on hyödyllistä tietoa kaikille luonnossa liikkuville. Metsäpalo ei tosin syttyäkseen tarvitse notskia, yksi tupakan natsa voi olla tuhon alkuna.

Toisaalta kasken polttaminen on ollut tärkeä osa elämää täällä pohjoisessa.
Kirjan leppoisasta otteesta huolimatta tiedonjaosta on pidetty huolta. Tulen kemiallista puolta on valotettu ihan tulitikun historiasta lähtien. Mielenkiintoista sekin, esim. alkuaikoina fosforitikkujen tekeminen aiheutti tekijöilleen vakavia kasvovammoja. Fosforitikkujen valmistaminen kiellettin ensimmäisenä maailmassa 1872 Suomen suurruhtinaskunnassa. Jesh!

Ja eihän nuotiosta voi kertoa ilman hyviä vinkkejä erilaisten herkkujen ja muiden pöperöiden valmistamiseen avotulen äärellä. Kirjoittajat ovat kehitelleet ja testanneet erilaisia murkinoita niin padassa, kuin paistinpannussakin. Monet ruuan valmistamiseen tarvittavista apuvälineistä he ovat veistelleet milloin minkäkin nuotion äärellä veden kiehumista odotellessaan.

Yksi nuotion tärkeistä tehtävistä on pitää laavulla nukkuja lämpimänä. Kirjassa paneudutaankin perin juurin kunnollisen rakovalkean rakentamiseen, sytyttämiseen ja hyysäämiseen.

Kunnollinen rakovalkea on leiriyön keskipiste, huonosti kasattu jopa vaarallinen.
Kirjan kirjoittajat ovat onnistuneet ujuttamaan tekstiinsä kokemuksia, tunnelmia ja oivalluksia. Näihin tuntemuksiin on helppo samaistua ja lukea tarinaa kuin nuotiolla kerrottuna.
Juttu kulkee ilman tärkeilyä tai saarnaamista.
Ja tieto lisääntyy.



Erikoisplussa vielä upeista valokuvista, joille on älytty antaa kunnolla tilaa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti