Ruunaa: Murroojärven ympäri

Pohjois-Karjalan Lieksassa sijaitseva Ruunaan retkeily-ja luonnonsuojelualue on kuuluisa koskistaan. Vaan kelpaa siellä kulkea ihan kävellenkin.

Me päätimme ekana Pohjois-Karjalapäivänämme patikoida alueen eteläosassa Murroojärven ympäri.

Auto jäi Horkkakankaan P-paikalle (=punainen täplä).
Siitä on vain puolisen kilometriä Siikakoskelle.

Tässä on esimerkki alueen hyvästä opastuksesta: opastetolpassa on mukana kartta, josta näkee kulloisenkin sijaintinsa.

Horkan laavulta näkee jo pilkahduksen Siikakosken sillasta.

Ihan rannasta sen näkee tietysti paremmin.

Retki on vasta aluillaan, joten nyt silmäillään siltaa kauempaa: päivän päätteeksi palataan sitä pitkin joen yli takaisin P-paikalle.

Lieksanjoki soljuu kohtalaisella kiireellä sillan alitse.

Lähdemme kävelemään sen rantaa kohti pohjoista.

Vastavirtaan.

Kaikkien sieniä kasvattavien kantojen äiti.

Polku kiemurtaa rannan tuntumassa metsän halki.























Joen varrella on siellä täällä kalastajia koittelemassa onneaan.

Murroopuron laavu on komeasti rantakallioiden päällä.

Tällä reitillä on tulentekopaikkoja useita. Ja kaikki hienoissa maisemissa.

Tässä itse Murroojoki, joka laskee Murroolammesta Lieksanjokeen.

Paikoin maasto on soistunut, mutta reitin pitkokset ovat pääosin hyväkuntoisia.

Ja usein tosi leveää lankkua.

Opasteet tietävät paikkansa ja jo kehuttujen karttojen avulla patikoitsijakin tietää.

Murroojärven laavun luona edessä on vesieste. Onneksi ylitysvene on paikalla.

Vastarannalla pilkottaa toinen samanlainen paatti.

Veneen luona on laatikollinen pelastusliivejä. Jos niitä käyttää, on huolehdittava siitä, etteivät kaikki liivit päädy salmen samalle rannalle.

Näin homma toimii.
Periaatteessa kahdelle aikuiselle helppo juttu. Mukana on kuitenkin piski, joten käytännössä soutuhommat jäävät yhden hepun harteille.

Ylitysveneet ovat tukevia ja vakaita, hyvin pidettyjä puuveneitä.

Ne ovat myös aika raskaita.

Soutumatka tehdään siis kolmasti kohtalaisessa sivuvirtauksessa.
Veneen kuiville veto onnistuu kevyesti vintturin avulla.

Ohitse purjehtiva iloisesti poriseva porukka on koskenlaskureissulla.

Kolmen, vai neljän, kumiveneen laivue suuntaa kohti Murrookoskea ja varmaankin siitä eteenpäin Siikakoskelle.















Me hoidamme oman vesiosuutemme ja vedämme sitten ylitysveneen Vastuunniemelle.

Tästä jatkamme kotvan hiekkatietä.

Ihan pian polku johdattaa metsään, joka ei todellisuudessa ole lainkaan näin vinossa...

Nykyään on muotia ottaa ateriastaan kuva ennen syömistä. Nam!

Nämä puolukat olivat pingispallon kokoisia.

No okei... eivät olleet.








Ne olivat tennispallon kokoisia!

Kun mukana on retkikeitin, voi lounastauon pitää melkein missä vain.

Pitkospuita rakastava koira kaivaa kiven taakse itselleen varjoisan sopen.

Evästelyn jälkeen reissu jatkuu.

Nousimme siis veneellä maihin Vastuuniemessä ja nyt jatketaan polkua kohti kartan alalaitaa.

Soistumassa oleva Murroolahti jää kulkijan vasemmalle puolen.

Maasto on mukavan monimuotoista.

Vaikka korkeuseroja ei juuri ole, katseltavaa riittää.














Tämä maisema aivan huutaa poroja, eikö vain?

Ahkerampi kävelijä keräisi sieniä ja marjoja purkit ja purnukat täyteen.

Laiskempi kerää vain valokuvia.

Murrookosken laavulla pidetään tauko.

Kyllä kelpaa hörppiä kuppi kaakaota kosken pauhatessa vieressä.

Pitkospuita rakastava koira ei uskalla mennä rannalle juomaan. Ei hätää: toki kaveria autetaan.















Sitten jatketaan ihan veden ääressä kulkevaa polkua.

Aamupäivällä käveltiin vastarannalla toiseen suuntaan.

Nämä kivikasat kuuluvat jokeen rakennettuun uittopatoon.

Ja näin ympyrä sulkeutuu. Retken alussa ihailtu Siikakosken silta on nyt tassujen alla.

Silta on tukeva kävellä...

... eikä maisemissakaan ole valittamista.

Päivän retki lähenee loppuaan. Vielä on jäljellä jyrkkä nousu jokilaaksosta Horkkakankaalle auton luo.

Kilometrejä tuli talsittua kymmenkunta. Samalla kävi selväksi, ettei Ruunaa ole pelkkiä koskia ja kalastusta, vaan se on mukava retkikohde myös kävelijälle.




Pohjois-Karjalassa vietetään koko viikko, joten eiköhän vielä palata Ruunaan maisemiin.