Kohti suloista suvea

Talven selkä on taittunut, tai
oikeastaan koko show alkaa olla tällä erää ohitse.

Näin sopii ajatella ainakin täällä eteläisessä Suomessa.



Tosin lähipäiviksi on luvattu nuhruista räntäkeliä.

Sitä suuremmalla syyllä riemastellaan kirkasta keliä.

Lumikin alkaa olla menneen talven lumia.

Ainakin just nyt.

Aurinko ei tavoita ihan joka kolkkaa, vaikka yritys on kyllä melkoinen.

Tirppalinnut ovat vielä hipihiljaa.

Piakkoin niiltä ei saa suunvuoroa.

Polun vesiesteet ovat yön aikana jäätyneet luistinradaksi.

Tässäkohdin on kesällä suht kuivaa.

Onneksi.

Vielä ei metsässä varsinaisesti viheriö, mutta talven yli sinnitelleet nauttivat kovasti auringosta.



Vähän niinkuin me kulkijatkin.

Yllättävän lumisen ylämäen jälkeen alkaa jyrkähkö ja jäinen alamäki suolle.

Kengissä on onneksi piikit alla.

Ja piskillä neliveto.

Jäkälä ojentelee pikkuista varttaan kohti valoa.

Lyhyelläkin retkellä on hyvä pitää evästauko.

Tällä reitillä ei ole varsinaista taukopaikkaa, joten istahdetaan aurinkoiselle mättäälle pitkosten tuntumaan.

Tulevan kesän käpy on tuota pikaa valmiina hoitamaan hommansa.

Hyvä niin, sillä tiedossa on suloinen suvi ja jokainen käpy on tarpeellinen.