Pientä vihreää

Hilppasin lähimetsään etsimään merkkejä lämpimämmästä vuodenajasta.

Tässä asiassa minua lykästää, sillä lähin pusikkoni on Appara, eli Ahveniston luonnonsuojelualue.

Järvi on vielä jäässä, vaikka kuvasta voisi luulla toisin. Eikö?

Vihreää löytyy, jos malttaa pysähtyä ja nostaa pyrstön kohti taivasta.

Puolukat, sammaleet ja jäkälät ovat selvinneet lumisesta ajasta ja niillä onkin selkeä etumatka alkavassa kasvukilpailussa.

No havupuut ovat tietenkin vihreitä aina ja aina.

Nyt lämpimän tullessa nekin jotenkin kirkastavat sen vehreytensä.




Kuvan juurakko ei liity tapaukseen (oikeasti kyllä liittyy).

Paikoitellen Apparan maasto on paljaana.
Paikoitellen pääsee tekemään upeita piruetteja ja notkahduksia jäisillä poluilla.





Jokainen kanto on laulun arvoinen, jokainen jäkälä on tärkeä.