 |
| Camino Francesis |
Vaikka tie vie mennessään, on hyvä välillä pitää välipäivä kävelystä. Siinä kintut saavat levätä ja pyykitkin saa "kunnolla" pestyä.
Moni välttää välipäiviä, koska silloin on vaarana menettää vaelluksen aikana muodostunut Caminoperhe. Well, shit happens. Joskus on kuitenkin oltava itsekäs, kuunneltava koipia ja leikittävä yksi päivä tavallista turistia.
On myös vaeltajia, jotka pelkäävät Caminon katoavan siinä välissä, kun he kerrankin nukkuvat pitkään ja maleksivat yhden päivän kahvilasta toiseen. Ei se mihinkään katoa!
2. Kengän nauhat alamäessä
Tämä onkin juttu, jonka monet tietävät: kun kävellään pitkää alamäkeä, kantsii kenkien nauhat sitoa nilkoista tiukalle niin, etteivät varpaat ulotu kärkeen.
Helpompi kirjoittaa, kuin tehdä. Caminolla on jonkin verran pitkiä alamäkiä, vallankin kun laskeudutaan Napoleonin tietä Pyreneiltä. Pyreneiden ylityshän koostuu osapuilleen 20 kilsan ylämäestä ja sitten viiden kilometrin alamäestä.
Eikä ne mäet siihen lopu :)
 |
| Camino Portuques |
3. Sauvat koirien varalle
Nykyään Caminonkulkijat eivät juurikaan raportoi irtokoirista reitin varrella. Ovatko ne kaikki hurtat kadonneet jonnekin?
Ei vaiska. Ehdottomasti suurin osa irtokoirista on ihan ok. Ja ne loput ovat jostain ikävästä syystä oppineet, ettei kannata ryppyillä keppiä kantavan ihmisen kanssa.
Kävelysauvat ovat siis monikäyttöiset, monella tapaa.
4. Joustavuus
Joustavuus tarkoittaa sopeutumista, hetkessä elämistä, valmiutta muuttaa päivän suunnitelmaa tilanteen vaatiessa.
Harvoin asiat soljuvat just kuten on etukäteen pähkäilty. Caminolla varpaisiin ilmestyy rakkoja (usein ihan tyhjästä), maasto on yllättävän mäkistä (vie suunnilleen hengen) tai sitten sataa koko päivän kuin Esterin ahterista.
Joustava ihminen tuskin silmäänsä räpäyttää näiden koettelemusten edessä. Ja miksi räpäyttäisikään, sillä "elämä on".
Hän ottaa realiteetit tyynesti vastaan ja joustaa. Hymyilee ja joustaa.
 |
| Camino Francesis |
Niin totta! Joka sana. Ai, että minulla alkaa olla haikea olo, kun oman caminoni alkupäivä on melkein tasan vuoden takana. Kun lukee muitten lähtöaikeista ja jo matkalla olevien päivityksiä, tulee olo, että pitäisi päästä. Voi olla, etten tänä vuonna sittenkään pääse.
VastaaPoistaMoi Sari! On se vaan kumma, kuinka Caminon kävely jättää jonkin ihme kaihon. Itse en ole päässyt pariin vuoteen Caminolle ja nyt alkaa olla selviä ja vakavia puutostaudin oireita.
Poistat.Tiina
Hyvin olet kiteyttänyt. Tuo Pyreneiden ylitys on meillä kokematta, mutta suunnitelmissa on päästä caminon alkupäähän ensi vuoden keväällä. Tuo Napoleonin reitti kiinnostaa, mutta se ei kuulemma välttämättä ole auki vielä toukokuussakaan. Onkohan se paljon kovempi/pelottavampi kuin se normireitti?
VastaaPoistaTerve! Me vaelsimme Napon tietä huhtikuussa -07. Silloin oli aika sumuinen ilma ja myöhemmin kuulimme, että samana päivänä reitiltä oli sumussa eksynyt jokunen kävelijä. Heille ei onneksi käynyt kuinkaan.
PoistaReitti on upea ja raskas. Sen jälkeen kaikki muut mäet tuntuvat lastenleikiltä.
t.Tiina