lauantai 6. toukokuuta 2017

Melkuttimilla ristiin rastiin

Melkuttimille ajaa Hämeenlinnasta osapuilleen tunnin.
Kärry jätetään viivasuoran Riitalantien varressa olevalle aukealle, josta on muodostunut osava parkkipaikka.

Vaihteen vuoksi aloitetaan kiertämällä Saarijärvi joka on Iso-Melkuttimen luoteispuolella.
Auton kyljestä ei kulje polkua Saarijärvelle, joten kävellään aluksi umpimetsään. Maasto on onneksi hyvin helppokulkuista.

Täällä onkin kaulattu puita oikein urakalla!
Saarijärvessä on hyvin kirkas vesi, kuten taitaa olla kaikissa alueen järvissä.

Ne ovatkin urheilusukeltajien suosiossa.
Hilppastaan järven rantaa kulkevaa polkua myötäpäivään.

Kesällä tässä lienee vihreä käytävä.


Reitin metsä on monimuotoista ja paikkoin yllättävän iäkkään oloista.



Saarijärven rannalla trumpit nauttivat auringosta.











Trumppeja pönöttää myös keskellä selkää.




Aika outoa.
Irrottaudutaan yllättävästä Saarijärvestä ja suunnistetaan polkuja pitkin metsän halki eväspaikalle.

Iso-Melkuttimen Lepakkolaavu istuu hyvin maisemaan.
Saammekin laavun ihan itsellemme, vaikka kävelykeli on parhaimmillaan.

Melkuttimilla on reittejä myös pyöräilijöille, vaan eipä näy sykkeleitäkään.
Joulupukin tuomat komeat makkaratikut pääsevät taas näyttämään kätevyytensä.

Siloisesta visakoivukahvasta on mukava pitää kiinni.

Vatsat täynnä kirmaistaan Iso-Melkuttimen kiertävälle polulle.

Tämä on pitkospuita rakastavalle koiralle tuttu juttu.


Iso-Melkuttimen itäisessä päässä olevat kaksoislaavutkin ovat tyhjillään.













Yksi kulkija sentään! Samoojien sillalla katajan takana seisova herrasmies varoitti ystävällisesti reitillä näkemistään kyykäärmeistä.

Pitkospuita rakastava koira pysyy aina omiensa lähellä, mutta kyy voisi houkuttaa sitä vaaralliseen leikkiin.

Yksi kyy kiemurtaakin polun poikki pian varoituksen jälkeen. Onneksi uskoimme miestä ja laitoimme piskin remmiin.

Sitten pidetään kaakao/kahvitauko kannonnokassa.

Mikäs siinä on istuskellessa, kun aurinko kuumottaa ja tirppalinnut virittelevät äänijänteitään.
Reitti johdattaa vielä yhden lutakon äärelle.

Kaitajärveltä suuntaamme kohti autoa.

Päivän kävely oli noin 10 kilsaa. Aikaa saimme kulumaan tuntitolkulla, sillä komea keli ja kauniit maisemat hidastivat mukavasti askellusta.

2 kommenttia:

  1. Melkuttimella sielu lepää. Tykkään hurjasti siitä maastosta ja ne puhtaat vedet ovat ihania. Täytyykin poiketa taas joskus sille suunnalle. :)

    VastaaPoista
  2. Moi! Terveisiä Salamajärveltä. Melkuttimet on kyllä hieno kohde, jota on helppo suositella 😊.
    t.Tiina

    VastaaPoista