Alkukesä Apparalla

Viileähkön kevään jäljiltä kaikki ovat vähän hitaalla.

Otin kameran mukaan tavanomaiselle kävelylenkilleni ympäri Ahvenistonjärven.

Mahtaako löytyä mitään kuvattavaa?

Tuomi sentään kukkii.

Kuin myös tämä keltainen, rypsi tai rapsi.









Metsäorvokki piilotteli heinikossa, kaino kun on.

Ketunleipä on yksi lemppareistani. Siitä tulee aina mieleen lapsuuden kesien kaivomatkat.







Ketunleivän kukkien väri on välillä enemmänkin sininen.

Kuusenkerkät ne vasta myöhässä ovatkin!

Tosin heti kun tulee lämmintä ne venyvät senttitolkulla.

Ketunleivissä kauniita ovat myös lehdet.

Apparanjärven päässä näkymä on vielä aika paljas.

Ihan pian järvi on melkein näkymättömissä.





Mustikka kukkii.

Ja niin kukkii ahomansikkakin.

Tämä heppu on jo askeleen tai kaksi edellä muita.

Poimulehti virittelee kukintoaan.

Se panostaa lehtiensä koreuteen enemmän, kuin kukkien.

Vanha kanto pursuaa elämää.










Mustarastas kulki polkuni poikki.
Kaveri oli ymmärrettävästi hyvin kiireinen.

Kylmänkukat ovat jo kukkimisensa kukkineet.

Tänä vuonna ne olivat tosi myöhäisiä, ja kuihtuivatkin nopsasti.

Pihlaja kasvattaa yhtä aikaa lehtiä ja nuppuja.

Pihlajan kukkien imelä tuoksu osuu yleensä yhteen koulujen loppumisen kanssa.

Miten mahtaa käydä tänä vuonna?