Janakkalainen historiapläjäys

Kaunis sunnuntai houkutti retkelle. Lisäpontta kävelylle antoivat kotona lakatut lattiapläntit, joiden piti saada kuivua rauhassa useampi tunti.

Hakoisten linnavuori Janakkalassa on osava lähiretkeilykohde.

(Tässä aikaisempi linnavuorijuttu.)

Nousu vuorelle kulki kaunista polkua pitkin.

Kyllä täällä kelpasi kuikuilla hämäläistä maisemaa.

Keskellä kuvaa kaukaisuudessa kohoaa Laurinmäki, joka houkutteli meitä vierailulle.

Osa pelloista vihersi, osa oli ruskealla kynnöksellä.
Varmaan farmarit tietävät, mistä on kysymys.

Kernaalanjärvi kimmelsi linnavuoren kaakkoispuolella.

Ammoin se ylsi ihan vuoren juurelle asti.



Täällä ylhäällä pääsi kävelemään keskellä kukkaketoa.

Janakkalan luonto on yllättävän monimuotoista.




Hakoisten linnavuorelta suuntasimme siis Laurinmäen Keltaisen talon kesäkahvilaan virvokkeiden ääreen.

Keltainen talo on kuuluisa musiikkiesityksistään.

Alkukeväästä pääsin itsekin talolle soittamaan, kun ukulelebändi VOPulele esiintyi täydelle salille.

Kahvilan takana on Laurinmäen vuonna 1965 perustettu museoalue.

Tänne on siirretty useampi vanha rakennus muistoksi menneestä.

Tähän on helppo kuvitella mökin asukki ahertamaan.

Tuulimyllyn sisällä oli mahdollisuus kirjoittaa terveisensä päreisiin.

Hauskaa kesää kaikille!

Seuraavaksi vähän varakkaamman torpan tupa. Tilaa ja valoa piisaa.

Ja mukuloille leluja.

Museoalueella pääsi rauhassa tutkimaan menneisyyden tunnelmaa.


Täällä vierailua on helppo suositella.

Alueen laidasta voi hilppasta muutaman kilometrin pituiselle luontopolulle.

Ei muuta kuin nokat kohti pusikkoa.

Alkuun kuljettiin lehdon halki.






Saniaiset olivat jo hyvässä kasvussa.

Ja myös hyttyset.

Polku suuntasi havupuiden sekaan.

Niiden katveessa tuikki iki-ihana metsätähti.

 Laurinmäki linnoitettiin 1915 venäläisten sotilaiden toimesta.

Rinteeseen kaivettuja juoksuhautoja on kaksi kilometriä. Urakkaan osallistui parisataa henkeä.

Luontopolku kulkee pitkät matkat rakennelman kyljessä.







Määkynmäeltä avautuvat näkymät kohti Hakoisten linnavuorta.

Mikä yhteensattuma!

Puolukka kukki oikein lupaavasti.

Määkynmäellä teimme U-käännöksen ja palasimme hetken samaa polku takaisinpäin.







Seurasimme juoksuhautoja kotvasen tovin ja sitten laskeuduimme rinnettä alemmaksi toista polkua pitkin.



Laurinmäki on ollut retkeilijäin suosikki hyvin pitkän aikaa.
Vuonna 1887 joku innostui nakuttamaan viestinsä kallioon.

Reitti johdatti uhrilehtoon, uhrikiville ja hieman edempänä oli myös Laurinlähde.


Täällä alempana rinnettä osa juoksuhaudoista oli entisöity.
Saniaiset tosin hieman pehmensivät sotaisaa tunnelmaa.

Pirtsakan oravanpoikasen tervehdykseen päättyi historiaa hönkivä Janakkala-kierroksemme. Päivä oli mitä kaunein ja kotona lattian lakatut kohdat olivat varmaan jo pölykuivia...