Hattelmalanjärven lintutorni

Kauniina päivänä ei auta jäädä sisätiloihin.

Jos ei ole mahdollisuutta kävellä pitkää kunnon lenkkiä, voi toki hipsiä lyhyemmänkin pätkän.

Hämeenlinnassa oleva Hattelmalanjärvi on yksi alueen tärkeimmistä lintujärvistä.

En ole koskaan käynyt tsekkaamassa sen lintutornia, joten tämä on lyhyydestään huolimatta tärkeä retki.


P-paikalla on opastaulu ja viitta oikeaan suuntaan.

Polku järvelle kulkee aluksi tiheän kuusikon halki.


Pidemmällä puusto monipuolistuu ja auringon valokin pääsee paikoin ihan maahan asti.

Pirskatin liukkaat pitkokset ja pikku silta auttavat kosteikon ja puropahasen yli.

Reitillä ei ensimmäisen opasteen jälkeen ole merkkejä, mutta polku näkyy onneksi kohtalaisen hyvin tantereessa.



Kun lähestytään rantaa, maaston kosteus lisääntyy.

Tämä on melkein kun suolla kävelisi.

Lintutorni ei ole kovin korkea, mutta eipä Hattelmalanjärvikään ole kovin iso. Ja matalakin se on: keskisyvyys on vain 70 senttiä.

Lapsena käytiin tuolla vastarannalla tähyilemäsä tirppoja. Silloin ei ollut tätä hienoa tornia.

Eihän tällä halpiskameralla oikein ole tekoa lintujahdissa.

Vaan aika vähissä ovat linnutkin.


Kiikareilla voisi ehkä nähdä jotain.

10-tien suunnassa näkyy liikettä.

Siellä on pari marjastajaa (?) peffat pystyssä.

Hattelmalanjärvi on kasvamassa umpeen. Mutta vielä se on pikkuparatiisi rantojen, kaislikkojen ja kosteikkojen linnuille.

Eikä vain linnuille. Eiköhän täällä viihdy muunkinlainen märästä ympäristöstä pitävä eliöstö.

Paluumatka autolle on harmillisen nopea. Olisin viihtynyt tällä polulla pitempääkin.
Jotta saisi kaiken ilon irti tällaisesta retkestä, pitäisi mukana olla kunnon kamera riittävillä putkilla. Sellainen ei vaan enää mahtuisi taskuun...