Luutaharjun Samo ja Kalattoman laavu

Lopen Komio on yksi jokavuotisista kävelykohteistamme.

Nyt jätettiin auto Luutalammin P-paikalle ja suunnattiin popot Luutaharjun Samolle.

Koska tällä reitillä on vain yksi nuotiopaikka ja sekin aivan reitin lopussa, päätimme piipahtaa Kalattoman laavulla.

Se on tuolla aivan kartan yläreunassa.

Parkkipaikalta lähdettiin kulkemaan leveää hiekkatietä.

Pikku hiljaa väylä kapeni ja metsä tuli lähemmäksi.





Sitten oltiinkin jo ihan oikeanlaisella polulla.

Lukkolampi on kasvamassa umpeen.


Samaa on varmaan tekemässä aika moni soinen metsälampi.

Lukkolammin jälkeen kiivettiin jyrkästi harjulle.






Kuvaajan onneksi tiukan nousun varressa oli paljon syitä pysähdellä.

Harjun päältä aukeni maisema eteläsuomalaiseen ruskaan.

Komion alueella poltetaan metsää  harva se vuosi.


Aavemainen maisema on elinehto monelle metsäpalojen jäljissä viihtyvälle ötökälle.

Luutaharjun Samo on varsin mäkinen reitti.

Jos ei nousta ylöspäin, niin sitten laskeudutaan alaspäin.

Tai toisinpäin.

Komion vuorelta avautui taas uusi metsämaisema.

Tässä risteyksessä valintamme on oikea, eli Samon suunta.









Kyllähän tällaisella polulla kelpasi tallustella.

Tämä lienee Poronpolku tapahtumasta jäänyt epävirallinen tulistelupaikka.


Ei tässä ennen tällaista ollut.

Pian tuon nuotiopaikan jälkeen Samo kääntyy oikealle, mutta me suuntasimme suoraan harjua pitkin Kalattomalle.






Edessä oli lisää nousua ja laskua.

Tässäkohdin harjua oli aikaisemmin metsäpolku, mutta nyt puut olivat kadonneet ja pitkä heinä oli kasvanut tilalle.






Kotvasen tovin kuluttua Kalattoman laavu pilkotti puiden välistä.

Laavu oli just putsattu puti puhtaaksi. Haravan jälkiä oli vielä hiekassa.

Klapeja löytyi laavun takaa, tuli syttyi pienen temppuilun jälkeen ja lounas oli maittava.

Alkumatka takaisinpäin kuljettiin samaa polkua.






Aurinkoa oli odoteltu koko päivä ja nyt se alkoikin paistaa pilvien välistä.

Harjun päällä kulkevat polut ovat oivallisia siksikin, että niihin osuu aina päivänpaiste.


Jos vain päivä paistaa.

Poronpolku tapahtuman jäljiltä reitillä oli vielä valikoima opasteita.

Tässä päätimme seurata uutta rappu-opasta ja kääntyä pois tutulta polulta.

Nämä ovat Komion rappuset.

Näin alaspäin mentäessä ne olivat aika vaatimattomat, mutta ylöspäin kivuttaessa ne ovat mahtavan korkeat.

Syksyisin sieniä pukkaa yllättävän monesta paikasta.






Niitä voi ihailla, vaikkei niitä osaakaan nimetä.

Polun oikealla puolen oli taas yksi poltettu metsäaukea.

Mikä oli saanut puolukan kukkimaan vasta nyt?

Sitten päästiin kulkemaan hetki hiekkatietä pitkin.

Vasemmalla on laidun, jossa kesäisin lehmät hoitavat maisemaa.

Hetken kuluttua Samon opasteet johdattivat oikealle pois tieltä.

Aikaisemmin olemme jättäneet tuon mutkan kävelemättä, mutta nyt opaste kertoi, että siellä olisi nuotiopaikka.

Vuosia sitten täällä oli näkötorni, muttei enää.

Eipä löytynyt myöskään tulistelupaikkaa.

Tämä oli pikkasen turha mutka metsään, jossa ei ollut maisemaa tai muutakaan kulkijan ihmeteltäväksi.

Samo palasi pian takaisin tielle ja sen ylityksen jälkeen päästiin suolle ja pitkoksille.

Pitkospuiden päässä on Luutalammi ja sen mukava nuotiopaikka.

Siellä oli nyt paljon väkeä, joten emme jääneet tulille istuskelemaan.

Palasimme autolle Luutalammin rantaa kulkevaa polkua pitkin.



Samon pituus on 6,5 kilometriä. Me kävelimme myös sen pienen lisäosan, joten päivän saldo oli osapuilleen 10 kilsaa.