Sunnuntaikävely Heinisuolla

Syksy on tullut myös Hämeenlinnan Heinosuolle.

Havupuuvoittoisessa metsässä muutos kesästä ei ole suuren suuri.


Pilvisenä päivänä valoa on vain paljon vähemmän, kuin kesäkuukausina.






On suorastaan hämärää.

Ja jostain ovat syksyn keltaiset lehdet löytäneet tiensä tällekin polulle.

Viime päivät on satanut kuin Esterin p..., joten paikoitellen polku on kertakaikkiaan veden vallassa.


Tässä puro solisi iloisesti polun poikki, sen vieressä ja itse polullakin.


Joku kulkija oli laittanut rankoja vesiesteen yli, mutta ilman niitäkin selvittiin.

Märät pitkospuut ovat varsin usein liukkaita.

Ja jos märillä pitkoksilla on lehtiä, ne ovat todella liukkaita.



Tästä täytyi mennä sipsutellen ja pitkospuita rakastavan koirankin pito lipsui.

Heinisuon yli johtava puupolku on kuivempi, ja sillä saattoikin askeltaa liki normaalisti.




Harvoin tuo suokaan on noin märkä ollut.

Kosteat kaatuneet rungot kasvavat kaikensorttista sientä.

Itikka-armeija on tehnyt lahosta kannosta taideteoksen.

Aivan retken lopussa polku katoaa kokonaan vesilammikkoon.


No, siitä selviää kiertämällä pusikon kautta.


Mutta tämä on kyllä ensimmäinen kerta, kun Heinisuon lenkillä joutuu niin tekemään.

Lopuksi vielä lisää heppuja, joiden mielestä kosteus, sade ja syksy ovat ihan jees.