(osa 8) Aamu (10.9.18) Espanjan Nigranissa valkeni liki pilvettömänä. Tästä olisi hyvä aloittaa Vigoon päättyvä päivän kävely.Opaskirjamme (John Brierley, Camino Portugues) mukaan Vigoon johti useampi opastettu reitti.
Koska halusimme päätyä vanhaan kaupunkiin meren äärelle (Vigo-Baja), valitsimme ihan rantaviivaa seurailevan väylän.
Käveltävänä olisi n. 22 kilsaa.
Sivusimme alkumatkasta vanhaa roomalaista siltaa.
Kuten tuosta sillastakin jo huomasi, oli laskuveden aika.Näillä seuduilla vuorovesivaihtelut näyttivät olevan varsin suuria.
Matalasta merenlahdesta oli tullut mutavelliä, jota koristivat muutamat veneet.
Reitti oli jälleen helposti seurattava, sillä kartan mukaan kulkisimme koko päivän ihan rannan tuntumassa. Paitsi muutamassa kohdin jättäisimme niemenkärjen kiertämättä.
Välillä kävelimme kivetyksellä, välillä soralla. Portugalista tutuksi tulleita puupolkuja ei juuri näkynyt.
Päivästä oli taas tulossa kuuma, joten välillä oli hyvä kävellä varjossa.
Pari kertaa polku vei meidät ihan hiekkarannalle asti.
Näiden biitsikoukkausten takia reissuun tuli myös muutama tuskallisen jyrkkä ja pitkä ylämäki.
Muutoin taivallettiin kokolailla tasaisella.
Bulevaardeissa oli kyllä se hyvä puoli, että aika siistejä vessoja oli tarjolla kilometrin välein.
Ja myös uimareille tarkoitettuja suihkuja, joissa saattoi tauolla vilvoitella varpaitaan.
Ja oikeasti tuolla puiden alla kulki varjoisempi väylä.
Maisema muuttui sitä arkisemmaksi, mitä likemmäksi itse kaupunkia pääsimme.
Kävelimme erittäin vilkkaan tien vartta telakka-alueen halki.
Helle, meteli ja teollisuus päivän lopuksi ei ollut kovin mukava yhdistelmä.
Selvisimme kuitenkin suht vähin vaurioin ja buukkasimme itsemme hotelliin kahdeksi yöksi: oli välipäivän aika.
Touhukkaassa Vigossa voisimme hyvin leikkiä yhden päivän tavallista turistia, pestä rauhassa vähiä vaatteitamme ja lepuutella koipia.
 |
| Xulio Verne Vigon satamassa |
Illalla lentoyhtiö TAP viestitti, etteivät kertakaikkiaan löydä kadotettuja matkatavaroitamme. He halusivat tarkan luettelon laukun sisällöstä.
Mukana seurannut lomake oli mahdotonta täyttää kännykällä, mutta siihen saimme onneksi apua jälkikasvulta suomesta.
Yhteistyössä lähetimme matkaan TAP.n kimurantin kaavakkeen kadonneista tavaroista ja niiden hintatiedoista. Hikisen urakan jälkeen jäimme voipuneina odottelemaan seuraavaa käännettä.
Vigo sopi oikein hyvin välipäivän kohteeksi. Katselimme nähtävyyksiä, laahustimme kujilla, söimme ja joimme hyvin. Annoimme kinttujen levätä ja keräsimme voimia tulevia kävelypäiviä varten.
( ja sitten matka jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti