Sovimme perjantai-iltana ystävällisen taksikuskin kanssa, että hän hakisi meidät hotellilta klo 8 ja hurauttaisi n.30 km Espanjan puolelle A Guardaan. Tuo nopsa ja tarpeellinen kyyti maksoi 35 egeä.
Näin pääsimme hyvissä ajoin aloittamaan 25 km taivalluksen A Guardasta kohti Mougasia.
Olimme jälleen helteisen päivän äärellä.
Oli hienoa päästä taas kerran ihanaiseen Galiciaan.
Nyt seuranamme olisivat viralliset Caminotolpat, jotka mittailevat matkan pituutta metrin tarkkuudella.
Tosin tuosta tarkkuudesta voi olla montaa mieltä...
Portugalin leudompi vesiraja vaihtui kivikkoiseen rantaan ja upeisiin luoteisen Espanjan maisemiin.
Pakko kertoa, että paljon kuljimme myös autotien reunaa pyörätietä pitkin. Se oli kovalla asfaltilla tallomista.
Tämä hilpeä ja uskomattoman kovaääninen kolmikko oli keksinyt oivallisen bisnesidean: he myivät piirustuksiaan ohikäveleville vaeltajille. Tai oikeastaan he lahjoittivat töitään, maksu oli vapaaehtoinen :)
Tässä lienee trio, joka eräänä päivänä laajentaa repertuaariaan ja perustaa tälle taipaleelle baareja, ravintoloita ja hotelleja.
Ja edelleen hymyillen.
Kävelymme Mougasiin seuraili melko tarkasti rantaviivaa. Nyt reitillä oli myös korkeuseroja, jotka nostivat hien pintaan.
Oiassa pysähdyimme lounaalle hienon luostarin katveeseen.
Oli mukavaa olla jälleen Espanjassa, mutta samalla hieman kaipasimme Portugalin simppelimpää elämää.
Tämä kaksi maata ovat kuin serkukset, joista toinen on oikeasti hieman ystävällisempi ja iisimpi.
Esimerkki: croisantteja syödään molemmissa maissa, mutta Espanjassa sen mukana saa veitsen ja haarukan hienostelu-evästelyä varten.
Odotimme innolla meille uusia Galician maisemia, kaunista rannikkoa ja hienoja polkuja.
Ai niin: TAP:n hukkaamasta matkalaukustamme ei vieläkään kuulunut mitään. Silviisiin.
(ja kävely etenee...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti