Camino Portugues, paluu meren ääreen

(osa 13) Aamu Galician Barrantesissa ei alkanut ihan niin aurinkoisena, kuin olimme tottuneet.
Aamun auer lupaili kuitenkin hyvin lämmintä päivää.

Saimme aluksi kävellä useamman kilometrin upealla polulla Rio Umian varrella. Kulku oli helppoa ja joutuisaa tasaisella reitillä.
Välillä olimme keskellä metsää, välillä maissi- tai viiniviljelmien laidalla.

Tämä oli hieno alku pitkälle päivälle.

Edessä oli näet melkein 30 kilsan kävely.
Johan tässä olikin sipsuteltu muutamia vajaita päiviä.

Päivän päämääränä oli Vilagarcia de Arousa meren äärellä.



Jokivarren loputtua risteilimme maaseudun sopuisissa maisemissa.

Näin syyskuussa pellot pursusivat kaiken sorttista vihreää.

Sorapoluilla oli helppo kävellä, vaikkei maasto enää ollut niin lättänää, kuin aamusta.

Varsin paljon kävelimme myös asfalttiteillä, mutta ne olivat hyvin rauhallisia. Autoja ei juuri näkynyt.

Kypsät viiniviljelmät houkuttivat maistelemaan rypäleitä... kunhan kukaan ei ollut näkemässä.
Ne olivatkin hyvin makeita ja mehukkaita.

Pian tämän jälkeen kiipesimme päivän ainoan ison mäen, joka sekin tosin oli vain muutaman hikipisaran korkuinen.

Kun olimme selvinneeet mäkipahasesta, lounastimme Mississippi-kahvilassa. Pakko sanoa, että osasivat kyllä väsätä hyvän bocadillon ja hampurilaisen.
Hyvä oli myös lepuuttaa kinttuja ennen isompaan kaupunkiin tuloa.

Lounastuksen jälkeen saimme pienessä Monte San Roguessa ihastella entisaikojen maajussien parhaalle työkaverille omistettua patsasta.



Tämän jälkeen reitti vei yhä alemmaksi ja alemmaksi...









... kunnes olimme jälleen meren äärellä. Ja Vilanova de Arousassa.

Ranta oli täynnä eritasoisia leirintäalueita. Sesonki oli selvästi päättymässä, sen verran vähän oli väkeä liikkeellä.

Tässä kohdin oli hyvä istua ja antaa varpaiden tuulettua. Tämä oli tärkeä osa jokapäiväistä kävelyä. Kintut tykkäsivät, kun sukat kuivahtivat.

Aurinkokin oli taas iloksemme ilmestynyt pilviverhon takaa nostaen vielä hieman päivän lämpötilaa.

Vilanova de Arousasta lähtisi aamusella vaeltajia kuskaava venekyyti Pontecesuresiin, eli 30 km oikeaan suuntaan.

Emme kuitenkaan halunneet olla laivurin, vuorovesien ja sääolosuhteiden armoilla, vaan olimme päättäneet kävellä tuonkin osuuden. Toki riippuen taipaleen maastosta ja kelistä.

Niinpä jatkoimme osin rantaa, osin hikisiä kaupungin katuja vielä 10 kilsaa eteenpäin Vilagarcia de Arousaan asti (näillä kaupungeilla oli kyllä hämäävän samakaltaiset nimet).

Tässä ekassa kaupungissa, eli Vilanova de Arousassa reitti oli paikoin harmillisen epälooginen tehden turhia lenkkejä, jotka venyttivät hieman hermoja. Jossain kohdin se oli myös hatarasti merkitty.

Googlemaps piti meidät kuitenkin suht hyvin kartalla.







Kun lopulta saavutimme Vilagarcia de Rousan, olivat päivän kilometrit, helteisyys, liikenne ja asfaltti vieneet meistä aika hyvin mehut.

Hotellitoimien jälkeen istuimmekin hyvän tovin ihailemassa ilta-auringon kajoa meren pinnassa.


Meillä oli jäljellä enään kaksi kävelypäivää.
Huomenissa saavuttaisimme taas perinteisen Camino Portuguesin ja jättäisimme hyvästit Senda Litoralille ja Variante Espiritualille.

No, se olisi vasta huomenna....

(vielä seuraa jatkoa...)