(osa 9) Välipäivä Vigossa teki hyvää ruumiille ja sielulle. Luppopäivän jälkeen taipaleelle lähtö oikein houkutteli.Uusi aamu Vigossa valkeni totutusti pilvettömänä.
Suunnistimme rannan läheltä opaskirjamme ja Googlemapsin avulla kaupungin vieressä kohoaville kukkuloille. Siellä yhytimme keltaiset nuolet.
Kävelisimme päivän aikana Arcadeen, eli n. 23 km.
Reittimme kulkisi Redondelan kautta ja sieltä eteenpäin olisimme tutuilla poluilla. Tuo osuus oli näet tavanomaista Camino Portuguesia, jonka olimme jo talloneet pari kertaa aikaisemmin.
Kukkuloille kiipeäminen oli oivallinen aamujumppa. Ylös kavuttuamme kävelimme ensin mukavan pientaloalueen keskellä. Sieltä oli komea näkymä Vigon lahdelle ja sen simpukanviljelylautoille. Tuo iso silta vasemmassa reunassa on Ponte de Rande.
Sitten polku sukelsi puistomaiseen metsään. Puiden siimeksessä saimme kulkea useamman kilometrin. Se oli kyllä mukavaa.
Tälle taipaleelle täytyi ottaa hieman evästä, sillä metsäreitillä ei ollut rafloja.
Tämä oli meille oudompi suunta lähestyä tuttua kaupunkia. Keltaisia nuolia oli aika harvakseltaan. Esikaupungin sokkeloissa turvauduimme jälleen Googlemapsiin.
Kun lopulta pääsimme Redondelan vanhastaan tuttuun keskustaan, lounastimme terassin varjossa bocadillojen merkeissä.
Huilitauon jälkeen jatkoimme kohti pohjoista.
Pian Redondelan jälkeen oli varsin pitkä ja hikinen ylämäki Alto da Lomba.
Osasimme onneksi varautua siihen ja selvisimme mäen huipulle kunnialla.
Siellä oli meitä odottamassa pieni taukoalue pöytineen ja penkkeineen.
Hetken läähätyksen ja jalkojen tuuletuksen jälkeen jatkoimme metsäisellä soratiellä.
Tavallaan oli mukavaa kävellä tutuilla poluilla. Toisaalta taas tämä oli jo kolmas kerta näillä nurkilla ja siksi odottamattomat yllätykset olivat vähissä.
Tämä pisti miettimään, mitä seuraavaksi haluaisimme...
Juuri ennen Arcadea oli vielä hankala pätkä pikatiellä, jossa likeltä ohiajavat autot kiihdyttivät vauhtiaan ylämäkeen.
Kolmas kertamme Arcadessa ei parantanut sen mainetta. Edelleen Arcade oli pikatien varteen kasvanut asutus, joka ei millään muotoa ollut kovin viihtyisä.
Se oli kuitenkin osavalla paikalla ajatellen seuraavan päivän kävelyä.
Illalla virvokkeiden ääressä mietimme jatkoa. Tarjolla olisi joko jatkaa tavanomaisella, ehkä liiankin tutulla Camino Portuguesilla, tai sitten hilppaista meille oudoille poluille, eli Variante Espiritualille. Tuo vaihtoehto lisäisi ainakin yhden kävelypäivän retkeemme.
Koska lentoyhtiö TAP oli jo aivan Caminomme alussa vapauttanut meidät turhista tavaroista hukkaamalla matkalaukkumme ja näin ratkaisevasti keventänyt reppujamme, päätimme suunnata kohti tuntematonta.
Mutta sitä ennen olisi vielä pikku jaloittelu suosikkikaupunkiimme Pontevedraan. Sen jälkeen matkaisimme upouusiin maisemiin.
(kävely siis jatkuu...)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti