Riisin Rääpäsyltä Soilun laavulle

Kun vierailee Rukalla ja miettii kävelykohteita, kannattaa yhtenä vaihtoehtona katsastaa Riisitunturi.

Jo Riisitunturin P-paikalta aukenee mukava näköala Yli-Kitkajärvelle.

Päätimme kävellä Riisin Rääpäsyn ja ruokailumielessä tehdä piston Soilun laavulle.

Rääpäsy yksinään olisi ollut vain... no rääpäsy.

Parkkipaikan laidassa oli infomökki, tai oikeastaan se oli portti reiteille.



Pidemmille ihmisille varoitus: oviaukko on teille liian matala.

Alueen opastus oli hoidettu esimerkillisesti.

Tapion pöytä on latvaton kuusi, joka on päättänyt kasvaa reheväksi siitä huolimatta.

Reitin varrella oli ihmeen paljon kelottuneita kuusia.








Ja muita eritavoin vinksallaan olevia puita.

Alussa polku on sorastettua baanaa, jota oli joutuisaa kävellä.

Pikkuhiljaa noustiin ylemmäksi.

Samalla puusto kutistui ja harveni.

Taaksepäin vilkaisulla näkyi Yli-Kitkajärven takana Rukatunturi, Valtavaara ja Konttainen.


Toki siellä kohoaa muutakin, mutta osaan nimetä vain nuo kolme.

Hieman korkeammalta sama maisema.

Riisitunturille nousu ei ollut kovin suuri urheilusuoritus.

Polku oli helppokulkuista ja korkeuseroa ei kintuissa juuri huomannut.

Laella saattoi pitää tauon ja istahtaa penkille.

Hetken huilailun ja näkymien ihailun jälkeen jatkettiin opasteiden opastamana alamäkeen.

Maisemaa riitti joka suuntaan.

Ikkunalammelle oli rakennettu penkki vesistön ihailua varten.

Penkin suunnasta lampi sulautui horisonttiin.

Tämä kuva on tosin napattu penkillä seisten, koska sieltä katsoen kaikki näytti paremmalta.

Risteyskohdassa Rääpäsy kääntyi oikealle, mutta me nälkäiset suuntasimme Soilun laavulle.

Edessä oli nousu Pikku Riisitunturille.

Tämä ilemisesti harvemmin kuljettu polku oli alussa lähinnä pehmeällä turpeella kävelyä.

Maisemat olivat komeat.

Tässä valaistuksessa metsän jokainen puu erottui yksilönä.








Sitten päästiin alamäkeen.

Pitkospuita rakastava koira löysi houkuttelevat pitkokset.

Koska yrityksistään huolimatta se ei osannut vielä lukea, täytyi meidän ihmisten kertoa mitä pitkoksilla olevassa lapussa luki.




Emme siis lähteneet pitkoksille, vaan kiltisti siirryimme vieressä olleelle punaisilla nauhoilla merkitylle polulle.

Soilun laavu oli jämäkkä ja sen ympärillä olivat kaikki retkeilijän kaipaamat mukavuudet.

Paitsi ei lampea.

Komea maisema sentään oli.

Olisi varmaan hienoa herätä laavulla aurinkoisena aamuna ja katsella kauas horisonttiin.

Herkullisen ja ravitsevan lounaan jälkeen suuntasimme takaisin Riisitunturille.

Näin elokuun puolivälissä jotkut lakoista olivat vielä raakoja.

Paluumatkalla kuljimme kapinallisesti vanhaa reittiä, jolta pitkokset oli jo purettu pois.

Onneksi ei ollut kovin kosteaa.

Riisitunturin autiotuvalla olisi voinut levähtää, mutta meillä oli vielä mahat täynnä ja meno päällä.






Jatkoimme ihan oikeaa Rääpäsyä pitkin kohti parkkipaikkaa.

Riisin Rääpäsy oli helppo kävely kauniissa maisemissa. Soilun laavulla poikkeaminen teki siitä oikean päiväretken nuotioineen kaikkineen.