Koska moottoritie Sevillan ja Cadizin välillä oli maksullinen, ajoimme tuon matkan pienenpiä teitä pitkin. Tai olisimme kyllä ajaneet niitä pitkin jokatapauksessa, sillä pienet tiet ovat mielenkiintoisempia kuin nopeat väylät.
Yllä on kuva satunnaisesta taukopaikasta. Kuusi kiloa ilmakuivattua kinkkua olisi lähtenyt mukaan 130 eurolla.
Pidemmän pysähdyksen teimme Jerez de la Fronterassa. Siellä nautimme maukkaan lounaan ja jaloittelimme tutustumalla kaupungin katedraaliin.
Jerez de la Fronteira on kuuluisa ennenkaikkea sherrystä eli jerezistä.
Kaupungin katedraali on jäänyt jalojen juomien, flamencon ja upeiden hevosten varjoon.
Sitä ei juuri mainita kaupungin nähtävyytenä.
Tämä oli kuitenkin varsin symppis rakennus... ja jos suomessa olisi yksikin tällainen olisimme ikionnellisia.
Katedraalin sisäpihalla oli ikuisessa parkissa vanha vainajienkuljetusauto.
Jerez de la Fronterasta oli lyhyt, mutta vilkkautensa takia haastava ajomatka päivän pääkohteeseen. Autolle löytyi suht helposti paikka satama-alueen maksulliselta P-kentältä.
Upea Cadiz on euroopan vanhin kokoajan asutettuna ollut kaupunki. Sen perustamisvuodesta ei olla varmoja, mutta se ajoittuu n. vuoteen 1000 eKr. Kreikkalaisen legendan mukaan tämän kaupungin perusti itse Herkules.
Cadiz sijoittuu oivallisesti siten, että Atlantin valtameri ulottuu aivan sen rantaan asti.
Käppäilimme Cadizin sokkeloisessa vanhassa kaupungissa, kunnes yhytimme kauppatorin Mercado Centralin. Täällä merenantimet olivat pääosassa. Toki myös lihaa löytyi, mutta kaupungin sijainti mereen törröttävällä niemellä tuli aikas selväksi.
Näitä samoja hedelmiä ja fisuja (no ei kirjaimellisesti samoja) oli näillä nurkilla kaupan varmaan jo pari tuhatta vuotta sitten.
Kuvan percebe eli hanhenkaula on calicialainen herkku, mutta näämmä ne maistuvat myös andalusialaisille. Lapun mukaan ne olivat eläviä ja siksipä myös tuoreita.
Cadizin vanha osa oli eloisa ja vilkas. Täällä oli yllättävän paljon turisteja, vaikka huhtikuun alku ei vielä ollutkaan ihan sesonkia. Kaupungista jäi kuitenkin sellainen fiilis, että matkailijoiden joukossa oli tavallista enemmän myös paikallisia asukkaita. Sellainen combo teki kujilla kuljeskelusta paljon mukavampaa. Emme olleet turistilavasteissa, vaan ihan oikeassa kaupungissa.
Cadizin luoteisreunan puistovyöhyke rajoittui vanhaan linnoitusmuuriin ja mereen. Täältä oli ammoin helppo puolustaa kaupunkia ja tähystellä muutakin meriliikennettä.
Kapeassa puistossa kasvoi jättimäisiä puita, joiden ikää voi vain arvailla.
Vanhan kaupungin sokkeloisten kujien lomassa piileksi useita aukioita, joilla poikkeuksetta oli tarjolla virkistystä väsyneille vaeltajille. Täällä oli hyvä lepuuttaa kinttuja ja suunnitella seuraavaa päivää, jolloin aikomuksena olisi käydä tutustumassa Cadizin katedraaliin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti