Huhtikuun alkupuolella Cadizin katedraalin eteen oli rakennettu tukevia katsomoita. Ne olivat valmiina pääsiäistä, eli Semana Santaa varten. Silloin tästä kulkisi useita juhlavia kulkueita monena päivänä perätysten.
Cadizin katedraalin julkisivu on barokkia. Tämä kirkko valmistui vuonna 1838 ja sitä rakennettiin pitkään ja hartaasti yli sata vuotta, joten se on tavallaan sekoitus monesta eri tyylisuunnasta.
Sisätiloissa huomio kiinnittyi korkealle viritettyihin suojaverkkoihin. Ne eivät liittyneet lintuihin, vaan kattoa koristaviin kalkkikivisomisteisiin. Kalkkikivi oli alkanut hapertua ja putoilla. Verkot olivat suojaamassa alempana kulkevaa kirkkokansaa.
Erityisen kiinnostava oli katedraalin krypta.
Se ei ollutkaan sellainen suppea loukko, kuin ne yleensä tuppaavat olemaan.
Cadizin kadetraalin krypta oli avara, jännittävä ja huolella suunniteltu pienine kammioineen.
Kryptan akustiikkaa kehuttiin erinomaiseksi, mutta se jäi kyllä testaamatta.
Katedraalin hohtava valo oli jotain ihmeellistä.
Oliko siihen syynä meren läheisyys vai kalkkikiven rappeutuminen?
Vai verkot, jotka hämäsivät silmää?
Katedraalin kellotorni ei ollut huimankorkea, vaan näki sieltä silti mukavasti maisemia.
Alemmassa kuvassa näkyy mahtava silta Puente de La Constitucion de 1812. Sitä pitkin ajaa suurin osa mantereelta Cadiziin tulevasta liikenteestä. Sitä kautta mekin tänne tupsahdimme ja oli hurjaa ajaa sillalla aika jyrkkää ylämäkeä.
Kellotorni oli just ja just katedraalin julkisivua korkeampi.
Mutta ehdottomasti käymisen arvoinen.
Päivän päätteeksi tuli aika jättää hyvästit merelliselle ja mielenkiintoiselle Cadizille.
Täälläkin olisi helposti voinut viettää useamman päivän ja koluta läpi kaikki nähtävyydet.
Vaan meitä kutsui jo uusi kohde.
Heti seuraavana aamuna lähtisimme huristelemaan kohti arvoituksellista Rondaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti