Huhtikuun alun aurinko jatkoi Sevillan hellimistä, kun aamusella hilppasimme tutustumaan kaupungin komeimpaan rakennukseen.
Sevillan katedraali rakennustyöt aloitettiin 1401 ja valmista tuli sadassa vuodessa. Toki sen jälkeen kirkkoa laajennettiin kappelilla jos toisellakin.
Aikaisemmin tällä paikalla oli moskeija, jonka minareettista tuli kuuluisa kellotorni La Giralda.
Kaikenkaikkiaan katedraalin valtaama maa-ala on 23500 neliötä ja sitä pidetäänkin maailman suurimpana goottilaisena katedraalina.
Oli hyvin hankalaa saada tämä kokonaisuus yhteen kuvaan, sillä tällä rakennuksella riittää ulottuvuuksia.
Katedraalin avautuessa klo 11 oli sen ovella jo kymmeniä ihmisiä jonottamassa.
Ystävältäni saamani vihjeen ansiosta olin hommannut meille pääsyliput netistä. Porttien auetessa emme siis liittyneet kokoajan kasvavaan lippujonoon, vaan kävelimme ohituskaistaa suoraan sisälle.
Vahtimestari tuli vielä varmistamaan, että pääsimme kunnialla lippujonon ruuhkan läpi.
Näin saimme lyhyen hetken olla aivan kahdestaan valtavassa katedraalissa. Huikeaa ja hyvin harvinaista!
Valtavan tilan korkeus, pyhä hiljaisuus ja yllemme kohoavan kivimassan paino olivat enemmän läsnä, kun ympärillä ei ollut muita.
Nuo muutamat minuutit vain seisoimme silmät seljällään, kuuntelimme ja hengitimme historiaa.
Katedraalin lukuisissa ja mahtavissa sivukappeleissa oli toinen toistaan komeampia kattoja. Jokainen tila johti uuteen, taidokkaasti tehtyyn tilaan. Taide ja arkkitehtuuri villitsivät toisiaan uskomattomiin sfääreihin.
Tällaisen rakennuksen ylläpito vaatii jatkuvaa korjausta ja entisöintiä. Suuri osa lipputuloista käytetään katedraalin taideaarteiden huoltamiseen ja lukuisat ammatti-ihmiset tekevät parhaansa arvokkaan historian säilyttämiseksi.
Ylemmän kuvan Kristoffer Kolumbuksen (1451 - 1506) hauta oli yksi katedraalin komeista yksityiskohdista.
Kellotorni La Giraldaan ei noustukaan portaita, vaan kapeaa käytävää, joka pikkuhiljaa, kierros kierrokselta kohosi ylöspäin.
Sitä oli helppo kulkea, vaikka hiki siinä tuli ennenkuin huipulle päästiin.
La Giraldan näköalatasanne oli melkein sadassa metrissä, joten katseen ja horisontin välissä ei ollut suuria esteitä.
Katedraalin entisöinnissä on kaiken muun lisäksi putsailtu rakennuksen ulkokuorta vuosisataisista likakerrostumista.
Valkea kivi hohti andalusian auringossa kuten se teki ammoisina aikonakin.
La Giardan kellot kumauttelevat edelleen mahtipontisia sointejaan. Satuimme just olemaan kohdalla, kun yksi kelloista ilmoitti ajankulusta. Pomppasin säikähdyksestä puolisen metriä ilmaan, mutta onneksi laskeuduin turvallisesti jaloilleni.
Sevillassa olisi helposti saanut kulumaan useammakin päivän. Olimme vasta raapaisseet sen taiteiden kyllästämää pintaa ja useat kaupungin ihmeistä jäivät näkemättä. Seuraava kohteemme andalusiassa kuitenkin jo odotti ja niinpä seuraavaksi suuntasimme Atlantin rannalle Cadiziin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti