Ajelimme Cadizista Rondaan hieman pienenpiä teitä ja matkalla poikkesimme upealla kukkulalla sijaitsevaan Arcos de la Fronteraan. Sen korkeimmalla kohdalla kohosi entisen maurilinnoituksen päälle rakennettu Iglesia de San Pedro.
Teimme Arcosissa pienen kävelylenkin ja kävimme kaffeella. Keli oli hieman sateinen, mutta ei se meitä suuremmin haitannut.
Arcos de la Fronterasta avautui hienoja näköaloja moneen suuntaan.
Arcosista jatkoimme eteenpäin keimuraisia vuoristoteitä.
Välillä huristimme reippaassa sateessa ja reitin korkeimmilla kohdilla myös sankassa sumussa.
Pikkuhiljaa lähestyimme Rondaa, joka oli jo vuosia kiehtonut outoudellaan.
Rondan kuulusin nähtävyys on 1700-luvulla rakennettu Puente Nuevo. Se kohosi 90 metrin korkeuteen yli kaupunkia jakavan El Tajo-rotkon.
Itse kaupunki keikkui kallioilla rotkon molemmin puolin.
Hulppean sijaintinsa ansiosta Rondaa asutettiin jo kelttien aikakaudella. Roomalaisetkin tykkäsivät siitä ja tekivät kaupungista etuvartionsa. Maurit omalla kaudellaan rakensivat tänne palatseja ja kylpylöitä. Katoliset monarkit innostivat paikasta vuonna 1485 ja rosvojoukot pitivät sitä päämajanaan 1800-luvulla.
Tällä pienellä kaupungilla on historiaa vaikka muille jakaa.
Astelimme Puente Nuovolle ihastelemaan maisemia. Tuolla El Tajo-rotkon toisella laidalla näkyi vanhempi silta. Päätimme kävellä sinne katsomaan, miltä tämä uudempi silta näyttäisi sieltä käsin.
Rotkon pohjalla virtaava Guadalevinjoki soljui rauhallisesti melkein katseen tavoittamattomissa.
Löysimme kaupungin laidalta reitin alaspäin. Laskeuduimme linnoitettua väylää reippaasti maisemia ihaillen. Aivan alimpana olivat maurien kylpylän rauniot.
Raunioilta katsoen vanha silta olikin yllättäen aika korkealla.
Laskeutuminen siis päättyi ja läksimme kipuamaan polkua ylöspäin.
Ylämäessä historia kiveen hakattuine askelmineen kohtasi nykyajan muuratut rappuset.
Nousimme polkua ylemmäksi, ylitimme vanhan sillan ja jatkoimme kipuamista. Tänne oli hienosti rakennettu Jardines de Cuenca, eli portaikkoja ja näköalatasankoja kulkijain iloksi.
Tässä ympäristössä ei voinut muuta kuin ihmetellä, kuinka kummassa kaupunki oli alunperin rakennettu näin outoon paikkaan... täällä ylhäällä kaupunkilaiset olivat tietenkin suojassa ja isommalla porukalla oli mukava katsella upeita maisemia.
Lopulta näimme Puente Nuevon uudesta suunnasta. Se yhdisti rotkon seinämät vakaalla massallaan. Tämän kipuamisen jälkeen oli helppo ymmärtää, miksi silta aikoinaan rakennettiin. Se helpotti suuresti kaupungin sisäistä liikennettä. Nykyään sitä pitkin kulkee suht normaali autoliikenne.
Sillan keskiosaa käytettiin ammoin vankilana. Aika pieni tuo taisi olla, mutta ehkä niitä vankejakin oli vain muutama kerrallaan.
Historiallisten ja huiputtavien maisemiensa lisäksi Ronda oli myös vilkas ja ystävällinen. Täällä oli ravintoloita, baareja ja muutama mukava tapas-paikkakin. Autoilevan matkailijan riemuksi keskeiseltä paikalta löytyi myös oivallinen parkkihalli.
Aivan Puente Nuevon äärellä tyttöset treenasivat moovejaan. Ehkä Semana Santaa varten?
Ronda oli andalusiakierroksemme viimeinen kohde. Se lunasti moninkertaisesti odotuksemme. Kahden yöpymisen jälkeen jätimme kaupungin ja ajoimme rannikolle Torremolinokseen, joka valikoitui viimeiseksi yöpymispaikaksi Malagan lentokentän läheisyyden takia.
Olimme viettäneet andalusiassa yhdeksän ikimuistoista päivää. Aloitimme sympaattisesta Cordobasta. Sieltä ajoimme mahtavaan Sevillaan. Sen jälkeen tutustuimme merelliseen Cadiziin. Ja nyt lopuksi pääsimme hurmaavaan Rondaan. Meille pohjoisen Espanjan ystäville tämä kierros oli uusi kokemus.
Andalusiasta ovat lähtöisin useat Espanjaan liitetyt kliseet flamencoineen. Me löysimme upeita kaupunkeja, hyvää ruokaa ja ystävällisiä ihmisiä.
Koko retkeämme oli sävyttänyt Semana Santan läheisyys. Siksi päätänkin tarinamme andalusiasta näyteikkunan pikkuruisiin hahmoihin, jotka kuuluvat niin itsestään selvästi Espanjalaisiin Semana Santan kulkueisiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti