Loma Roomassa: volume uno

Rooma, ikuinen.

Joillekin sen asukkaille takaikkunasta aukenee tämä näky (Galleria Doria Pamphilj).

Meikäläiselle maisema hotellin ikkunasta oli tämän kuvan mukainen.

Alun lievä närästys vaihtui ensimmäisen yön jälkeen hillittyyn tyytyväisyyteen: sisäpiha suojasi kämpän Rooman sekopäisen liikenteen loppumattomalta meteliltä.

Tämä hotellihuone supervilkkaan Via Nazionalen varrella oli koko yön hipihiljainen.

Rooma pursuaa historiaa.

Sitä voi myös ostaa eurolla, koska nyt on ale.

Via Della Pilotta vie hyvään suuntaan.

Kuten varsin moni katu Rooman keskustassa.













Näitä hauskoja lamppuja näkee tässä kaupungissa useiden talojen seinissä.










Roomalla on monia tunnistettavia symboleja. Kahta nassikkaa imettävä susi on niitä vanhimpia.


Michelangelo veisti tuon alimman Pieta-patsaan vain 24-vuotiaana (1499).
Alkuperäinen on nähtävillä Pietarin kirkossa.






Piazza di Pilottalla talot ovat mukavan värisiä.

Hupaisalla kujalla lymyilevän hotellin nimi paljastaa tämän kävelyn kohteen...

Ja mitä löytyykään seuraavan kulman takaa!
Fontana di Trevi.

Sen suunnitteli Nicolo Salvin vuonna 1762, eli Rooman aikajanalla se on varsin uusi.










Tämä on se suihkulähde, jossa Anita Ekberg kahlasi Fellinin elokuvassa La dolce vita (1960).

Lähteeseen olan yli heitetty kolikko takaa heittäjälleen paluun Roomaan.

Kolikot tyhjennetään lähteestä maanantaisin ja ne menevät hyväntekeväisyyteen.

Suihkulähteen keskiössä patsastelee Oceanus-jumala.

Hän seisoo merihevosten vetämissä vainuissa.

Toinen hevosista on vikuri ja vaikeasti hallittavissa, mutta tämä toinen on varsin lunki.

Iltavalaistuksessa Fontana di Trevi on mitä hurmaavin.

Sen ääressä viihtyvät lumoutuneet turistit ihan yömyöhään.

Heittelemässä kolikoitaan.











Toisaalla lymyilee antiikin aikainen "puhuva patsas" Fontanella del Facchino.

Roomassa on muutamia patsaita, joihin rahvas ammoin kiinnitti mielipiteitään puhkuvia paperiviestejä päättäjien luettavaksi.

Nykyään meillä on some.




Totinen viehko neito ei ole mikään patsas, vaan sen kohtalo on astetta karumpi: sen tehtävänä on päivästä toiseen sietää kuulokkeidensa kolistelua.

Kuuntele siinä sitten musiikkia!

Aurinkoisen ekan kävelyn päätteeksi muistutus siitä, miksi me kaikki rakastamme Italiaa!






Lisää käppäilyä ikuisen Rooman kaduilla tulossa myöhemmin...Ciao!