Ukko-Luoston huipulta Ukkolaavulle

Elokuun puolivälissä pääsimme ensimmäistä kertaa Pyhä-Luoston maisemiin.
Vuokramökkimme oli osavalla paikalla, sillä saatoimme aloittaa ensimmäisen päivän kävelyn mökin rappusilta. Kun edellisenä päivänä oli istunut tuntitolkulla autossa oli helpotus pysytellä ainakin yksi päivä biilistä kaukana.
Suuntana oli Ukko-Luoston huippu ja myöhemmin evästely Ukkolaavulla.
Tänä kesänä valmistuneet upiuudet portaat näkyivät just ja just tunturin rinteessä.

Portaiden juurelta Ukko-Luoston näköalapaikalle oli vaivainen kilometri. Tosin tuo kilsa oli koko matkan tiukkaa ylämäkeä. Alueen opastimissa ei ollut valittamista.

Näitä uudenkarheita portaita oli ilo kävellä. Puiset askelmat ja tukeva puinen kaide tuntuivat hyviltä. Onneksi tässä oli unohdettu metalliset ritiläaskelmat, jotka ovat kauhistus silmälle ja jalalle.
Ja koirien tassuille.

Nousun myötä avautui maisema etelään Pyhätunturin suuntaan. Sielläkin seikkailisimme tulevan viikon aikana.

Taaksepäin vilkaisulla näkyi 333 metrinen Orresokka. Korkeudestaan huolimatta se alkoi näyttää aikas matalalta.

Piskuiset Aarnilampi ja Outalampi olivat hyvin esillä.

Portaat loppuivat ja tossujen alla oli sorastettu polku. Säälimättömään ylämäkeen sekin.
Rakan takaa nousi esille kummallinen kuukunen aivan kuin Tintti-sarjakuvissa.

Taaksepäin maisema oli hyvin avara.
Edessä möllötti tuo kummallinen kuukunen eli Ukko-Luoston sääasema.

Näköalapaikka ei ollutkaan tunturin huipulla, vaan hieman alempana niin että maisema avautui lännen suuntaan. Jalkaimme juuressa oli metsää, soita ja järviä kaukaiseen horisonttiin asti.

Olimme siis nousseet portaat ylös Ukko-Luoston huipulle, jonka korkeudeksi on ilmoitettu 514 mpy.

Lounaspaikkamme Ukkolaavu olikin alhaalla melkein näköalatasanteen kohdalla.
Tosin välissä oli jyrkkä ja mahdoton  rakkarinne, jota ei laskeutuisi vanha erkkikään.















Ukkolaavulle kulkeva reitti näkyi hyvin maastossa.

Aikamme maisemia ihasteltuamme lähdimme kulkemaan tunturin lakea pohjoiseen.

Tämä oli aluksi soratietä, jota pitkin pääsi autolla huoltamaan sääasemaa.




Täältä katsoen kummallinen kuukunen näytti hyvin dramaattiselta... melkein kuin majakalta aavan meren äärellä.











Laskettelurinteen hissisysteemit eivät onneksi hirveesti pilanneet maisemaa.

Soratie vaihtui sorapoluksi joka laskeutui leppoisasti tunturin rinnettä.



Helppo laskeutuminen oli ansaittu palkka hikisestä noususta.



Samaan aikaan pilvet alkoivat siirtyä auringon tieltä.
Täällä ylhäällä oli ollut hieman viileää, mutta pian päivä oli kesäisen lämmin.

Reitti oli onneksi hyvin merkitty sillä kivikkoon ei juuri ollut jäänyt jälkiä kulkijoista.

Tosin eksyminen ei olisi ollut kovin kohtalokasta.




















Pikkuhiljaa puiden koko kasvoi ja kasvillisuus  lisääntyi...
kunnes tultiin vankkaan metsään.

Polkujen risteyksessä oli opasteita jokaiseen ilmansuuntaan.
Todella hienosti.


Meillä oli matkaa Ukkolaavulle vielä runsas kaksi kilometriä.














Nyt siirryimme metsäpolulta leveämmälle väylälle.



Tämä osuus oli myös pyöräilijöiden suosiossa ja heitä vilahteli iloisesti ohitsemme.

Tyhjällä Ukkolaavulla pidimme pitkän lounastauon.
Maisemaan sopivasta eväsnyssäkästäni löytyi paljon energiapitoisia herkkuja korvaamaan kulutetut kalorit.
Ja hieman ylikin.

Lepohetken ja napostelun jälkeen jatkoimme helppokulkuisella leveällä väylällä.

Luulimme ensin kirkkaita marjoja puolukoiksi, mutta lähempi tutustuminen osoittikin ne ruohokanukan marjoiksi. Luultavasti.

Ihan vielä ei ollut puolukoiden aika.




Mustikoita oli paikoin ihan mukavasti naposteltaviksi.

Seuraavasta risteyksestä läksimme luontopolkua Pikku-Luostoa sivuten kohti Luostoa.

Edessä oli runsas kilometri loivaa ylämäkeä. Ja muutamia polkujen risteyksiä.

Pyhä-Luoston opastetolpat olivat tähän asti olleet kohdillaan ja niin myös loppumatkalla.

Ukko-Luoston kuukunen keikkui vielä horisontissa, kun astelimme tälle viimeiselle osuudelle pitkoksia pitkin metsän siimekseen.

Pyhä-Luoston viikkomme ensimmäinen retki oli oikein onnistunut.
Kävelimme osapuilleen 14 kilometriä ja saimme hienon ensivaikutelman alueen maastosta.

Seuraavana päivänä odotti uusi retki.