Aulangonjärven polulla

 

Aulangonjärven kiertävä kuusikilometrinen polku on mukava pikkulenkki silloin kun ei ehdi kauemmaksi. Ja Hämeenlinnalaiselle se on helppo tavoitettava.

Tällä kertaa jätimme auton näkötornin parkkipaikalle, ihan vain vaihtelun vuoksi. Olimme liikkeellä varsin aikaisin, sillä puolellepäivin oli luvattu sadekuuroja. Kiersimme järven vastapäivään.

Aulangon näkötornin juuressa on käymisen arvoinen Tornikahvila, mutta se aukeaisi vasta myöhemmin päivällä. Niinpä ohitimme sen kuivin suin.

Näkötorni oli viimekesän kiinni koronan takia. Tänäkesänä se on ollut suljettuna sisätilaremontin vuoksi. Toivottavasti ensikesänä pääsemme taas ihailemaan kansallismaisemaa tornin huipulta.

Onneksi näköalatasanne tornin juurella oli avoinna kuten melkein aina.

Aluksi klassinen katsaus Lusikkaniemeen, nopea virallinen kuva tornista ja sitten lähdimme laskeutumaan tuttuja piiitkiä kiviportaita Karhunluolalle.

Kesän ennätyshelteet koettelivat kallion päällä kasvavia puita ja pensaita. Varsin monet niistä olivat nuutuneet veden puutteessa jo syksyisiin väreihin.

Karhunluola on yksi Aulangon vetonauloista, mutta näin aikaisin siellä ei vielä ollut lapsiperheitä kiipeilemässä patsaan päällä. Moinen on luvallista ja me kaikki Hämeenlinnassa kasvaneet olemme jossain vaiheessa tehneet niin.

Karhujen luota laskeuduimme hieman unhoonjäänyttä kivikkoista polkua järven rantaa kiertävälle ulkoilureitille. Suuntasimme nokat kohti etelää.

Kihtersuon uimarannalla oli jo porukkaa nauttimassa aamu-uinnista. 

Me jatkoimme rannan ohi pitkoksille.

Aulangonjärven polku kunnostettiin muutama vuosi sitten. Opasteet paranivat, sillat uusittiin ja entiset mutaiset osuudet kuivatettiin soralla ja hakkeella.

Tämän hienon aidan jälkeen seurasi hieman hämmentävämpi osuus, jossa kuljettiin edustusmökin parkkipaikan halki. 

Sen jälkeen Kärmeskallion opasteet opastivat sopuisille rannanmyötäisille pitkospuille.

Kun pitkokset loppuivat tultiin symppikselle nuotiopaikalle. Jos haluaisi istua tässä tulen ääressä pitäisi klapit hakea kaukaa ylämäen puuliiteristä. Eli nuotion eteen täytyisi hieman kuntoilla.

Me pidimme penkillä pienen huilaustauon ja lähdimme nousemaan noita ärsyttävän metallisia askelmia ylämäkeen. Mainittakoon etteivät portaat sovi koirien tassuille. Varmaan juuri siksi myös maasto rappusten vierellä oli hyvin tallottu.

Korkealla Levonkalliolla oli useampikin takuulla luvaton nuotiopaikka. Toisaalta ymmärtää hienon maiseman houkutuksen, toisaalta taas ei. Täällä olisi parempi nauttia maisemista ihan ilman avotulta.

Vastarannan näkötorni oli oikein edukseen.

Maisemien ihailun jälkeen jatkoimme matkaa ja polku laskeutui kalliolta metsään. Tältä reitiltä olisi ollut aika vaikea eksyä, sillä väylä oli hyvin tallattu ja paikoin hakkeella päällystetty.

 

Metsäosuuden päätyttyä kävelimme soratietä Aulangon Heikkilän ränsistyneiden vanhojen mökkien ohi. Alueelle oli pykätty myös uusia rakennuksia, mutta ne olivat rannan puolella näkymättömissä.

Aulangon Heikkilän mökkikylän jälkeen kuljimme halki peltoaukean ja pienen omakotialueen.

Aulangon Everstin golfkentän ohitettuamme pääsimme viimein takaisin metsäpolulle.

Mukavan metsän jälkeen olimmekin jo ulkoilumajan tuntumassa. Täälläkin oli porukkaa uimassa.

Ulkoilumajan jälkeen lähdimme pois rannan ulkoilureitiltä ja valitsimme opasteista tornikahvilan. Sinne oli vajaa kilometri.

Aulangon maastoon on parin viimevuoden aikana linjattu polkupyörille omia väyliä. Osa niistä on niin hurjia, että ne sopivat vain paatuneille maastopyöräilijöille.

Vastaantulevista opasteista valitsimme tornille johtavan. Jossain vaiheessa viittoja oli joko kadonnut tai väärissä paikoissa, sillä hetken kuljimme myös karhunluolan reitillä. 

Eipä tuo kyllä hirveesti haitannut, sillä välimatkat olivat lyhyitä ja oikeasti olimme kulkeneet täällä vuosien saatossa useammankin kerran.

Ja löytyihän myös tornin opaste. Pian olimmekin jo näkötornin parkkipaikalla. Ihan pian sen jälkeen alkoi sade.

Aulangonjärven polkua on helppo suositella. Metsäosuudet ovat yllättävän kauniita, veden äärellä kulkeminen mukavaa ja maisemat näkemisen arvoisia.