Salla: Kaunisharjun kierros

 

Salla-viikkomme jatkui hieman helteisimmissä maisemissa. Kaunisharjun kierrokselle pääsimme vuokramökin rappusilta, joten autoa ei tänään tarvittu. Sallan Luontokeskuksesta saatu ilmaiskartta opasti oikeaan suuntaan.

Suunto-urheilukello piirsi reittimme aika tarkasti lukuun ottamatta tuota viivasuoraa poikkeamaa polulta. Välillä tuo kello keksii omiaan. Kiersimme reitin vastapäivään.

Kun yhytimme oikea reitin läksimme opasteelta Poropuiston suuntaan. Seurasimme sinisiä reittimerkkejä, kuten melkein aina Sallassa.

Punamarjainen ruohokanukka näytti äkkiseltään puolukalta.

Päivän reitti kulki miltei kokoajan leveällä latupohjalla. Metsäpolkuja rakastavalle tuo tuntui aluksi pettymykseltä, mutta pian siihen tottui. Tämä mahdollisti myös rinnakkain kävelyn.

Aurinko paistoi liki pilvettömältä taivaalta ja lämpötila nousi pian lähes hellelukemiin.

Kaunisharjun laavulla oli menossa remontti, kuten niin monella muullakin alueen taukopaikoista. Rakennusporukkaa ei ollut juuri nyt paikalla, joten saatoimme kaikessa rauhassa pitää pienen tauon vanhan laavun varjoisalla penkillä.

Testasin myös upiuuden huussin: kuka neropatti suunnittelee ja rakentaa ulkohuusseja ilman ainuttakaan ikkunaa?

Tauon jälkeen retkemme jatkui halki suon. Sen pohjoispuolella pilkotti Pieni Sallatunturi.

Puolukoita oli mättäillä aika paljon, mutta ne eivät vielä olleet kypsiä. Hillat olivat kadonneet parempiin suihin.

Kävelimme vaarallisen paannejään maisemissa.

Ohitsemme kormuutti rakennusmies mönkijällä. Aika hyvin kulki täysi perävaunukin suon poikki. Olivat matkalla Tunturilammin laavulle. Kuten mekin.

Tunturilammin laavulla pysähdyimme myös edellispäivän Pahakurun kierroksella. Nyt tarkoituksenamme oli pitää tässä pitempi lounastauko.

Kävi kuitenkin niin että paikalla ahkeroineet rakennusmiehet alkoivat just sirklata uuden huussin ritilärappusia oikean kokoisiksi. Sitä mekkalaa emme halunneet jäädä kuuntelemaan.

Niinpä kävelimme metelistä pois, etsiskelimme sopivaa istumapaikkaa ja poikkesimme suon laitaan evästelemään. Olimme melkein varjossa paahtavalta auringolta eikä itikoita juurikaan ollut. Pieni Sallatunturi koristi maisemaa. Olipa oivallinen taukopaikka.

Suon laidalta palasimme taas leveälle latupohjalle. Talvisin nämä ovat varmaan oivallisia hiihtomaastoja: kevyesti kumpuilevia ja isojen kuusten katveessa.

Päivän retkestä oli kävelemättä vain paluu ihmistenilmoille ja vuokramökkimme pihaan, jossa paikallinen asukas oli vallannut toisen parkkiruudun.

Kaunisharjun kierros oli pituudeltaan osapuilleen 11 kilometriä. Varsinaisesti tämä ei tuntunut harjulenkiltä, ennemminkin kumpuilevalta maastolta ilman mitään näköalapaikkoja. Lähes koko matka kuljettiin latupohjalla. Toisaalta se oli turhauttavaa, toisaalta helppoa. Reitillä kohtasimme vain kourallisen muita kulkijoita.