Mallorca kävelykohteena on kummitellut mielissämme jo muutaman vuoden. Nyt oli aika mennä paikanpäälle tutkimaan asiaa tarkemmin. Suotuisaa oli myös vain neljän tunnin lentomatka.
Valitsimme runsaasta lomakohteiden tarjonnasta saaren pohjoisrannalla sijaitsevan Port de Sóllerin, sillä tuo upea lahdenpoukama sijaitsee Tramuntana-vuoriston laidassa keskellä parhaita patikointimaastoja.
Kiersimme suositun Muletan kierroksen myötäpäivään.
Alkumatkasta treffasimme noin satavuotiaan ratikan joka kulkee Port de Sòllerin ja viiden kilometrin päässä olevan isomman Sòllerin välillä. Viikon kuluessa pääsisimme muutaman kerran tuon museokapistuksen kyytiin.
Mallorcan halki pitkin Tramuntana-vuoristoa kulkee pidempi vaellusreitti (n. 150 km ), joka seuraa GR 221-merkintöjä. Suuri osa lyhyemmistäkin poluista seurailee GR 221- opastuksia... niin myös päivämme taival.
Viikon aikana opimme seuraamaan myös valkoisia nuolia. Niitä oli useasti naputettu juuri oikeille kohdille polkujen risteyksiin.
Vihdoin aukeni näköala Port de Sóllerin poukamaan. Tästä kulmasta tuo lahti näytti melkein järveltä.
Olimme havitelleet virkistystaukoa Muleta de Ca s`Hereun kahvilassa, mutta olimme liikkeellä pari tuntia liian aikaisessa sillä kahvila aukeaisi vasta puolelta päivin. Harmitus jäi lyhyeksi, sillä olihan meillä toki evästä repuissa.
Pienen matkan kuljimme myös soratietä. Se olikin vaihteeksi mukavaa kun ei tarvinnut koko aikaa tuijottaa jalkoihin.
Seuraavasta risteyksestä lähdimme kohti Refugi de Muletaa, eli pitkää vaellusta tekeville tarkoitettua yöpymispaikkaa. Caminolla vastaavia majapaikkoja kutsutaan nimellä alberque.
Reitin varrella oli muutamia portteja. Ne oli yleensä helppoja avata ja täytyi vain pitää huoli siitä että ne tuli myös suljettua.
Joissain opastolpissa oli myös reitin aika-arviot jotka pitivät kyllä aika hyvin paikkansa. Tälle tolpalle tulimme hämäävästi tuolta Sóllerin ja Deian suunnasta.
Pitkän alamäen jälkeen olimme taas meren tuntumassa. Kaukana takana näkyi valkea majakka jonka juurelta paluumatkamme alkoi.
Vaan nyt jatkoimme hetken rantaa pitkin ja sitten kirjan opastuksen mukaisesti lähdimme sisämaahan.
Lähdimme nousemaan mukavasti ja paikoin aika jyrkästikin pois rannan vilinästä ja ihmisten ilmoilta.
Kuljimme halki oliivipuiden ikiaikaisen metsän. Vanhimmat puista ovat kuulemma tuhatvuotisia. Silti jokainen näistä vanhuksista puski esille uutta vihreää oksaa. Ovatkohan nuo ikäloput oikeasti kuolemattomia?
Nousimme kokoajan ylemmäksi ja ylemmäksi.
Ja reitin varrella oli runsaasti sopivia istahduspaikkoja mörkömäisten puiden keskellä.
Upeimmat oliivipuista olivat kuin jähmettyneitä hirviöitä.
Silti uskalsin mennä ihan liki.
Refugi de Muletasta ostimme virkistävää juomaa ja hengähdimme hetken varjoisan pöydän ääressä. Täällä näki varsin monta isoa reppua kantavaa, jotka olivat vaeltamassa sitä pidempää useamman päivän reittiä. Näin huhtikuussa ei ollut vielä liian kuuma raskaiden kantamusten ja vuoristopolkujen yhdistelmälle.
Loppumatkan kulkisimme asfalttitietä, mutta maisemat olisivat sitäkin paremmat.
Muletan ympyräreitti on opaskirjamme mukaan 8,5 kilometrinen, mutta me saimme kuljettua osapuilleen kymmenen.
Tämä oli oivallinen alku Mallorca-viikollemme. Saimme päivän aikana tuntuman alueen maastoon ja polkujen opastukseen.
Port de Sóllerissä on tehty viisas päätös estää autojen kulku rantatiellä. Ranta on ratikan valtakuntaa.
Vanhalta tosiaan näyttävät oliivipuut, mutta eivät ne sentään kuolemattomia taida olla. Tuhansissa vuosissa niidenkin osalta vanhimpien ikä voidaan laskea, kuten useiden muidenkin puiden. Kieltämättä iäkkäiltä kyllä näyttävät.
VastaaPoistaOlivat kyllä hienoja puita. Ikivanhoja ja silti vihreää pukkaamassa. Toivottavasti saavat kukoistaa vielä monen monta vuosikymmentä... tai vuosisataa.
Poistat.Tiina