Retki Melkuttimille

 

Yllättävän korea kevätpäivä vei meidät Lopen Melkuttimille. Päätimme kävellä Tauluntien parkkipaikalta aina Tammelan puolelle Kaitajärven laavulle. Ja takaisin.

Punainen viiva kertoo suurinpiirtein reittimme, jonka siis aloitimme idästä.

Tauluntien jäiseltä parkkipaikalta suuntasimme sinisiä ja keltaisia opasteita seuraten metsäpolulle. Täällä olikin yllättävän liukasta. Polku oli talven aikana tallautunut kovaksi jääksi eikä kevätaurinko vielä yltänyt tänne asti.

Viisaammalla meistä oli nastat alla. Omasta puolestani voin sanoa etteivät nastat repussa juurikaan helpota jäällä kulkua... siellä ne kuitenkin pysyivät koko päivän.

Vaan kun pääsimme aurinkoisemmalle osuudelle kuljettiin ihan kesäkelissä. Sula pehmeä polku tuntui mukavalta jalan alla.

Iso-Melkuttimen itäisen pään tuplalaavut olivat keskellä jäistä tanteretta. Ohitimme ne ja nousimme aurinkoiselle ylärinteelle. Täältä näkyi ettei järvellä juurikaan ollut sulia kohtia.

Aurinko paistoi mukavasti puiden lomasta ja lumeton ja jäätön polku oli joutuisaa kulkea. Toisaalta askellusta hieman hidasti muisto siitä kuinka mennä vuosina olimme treffanneet täällä auringossa lämmitteleviä kyitä. 

Nyt ei käärmeitä näkynyt.

Laskeuduimme rinteen päältä aivan rannassa kulkevalle polulle. Tämä on Melkuttimia parhaimmillaan. Nyt lehdettömään aikaan maisema järvelle oli hieno ja auringossa loistava jää häikäisi mukavasti.

Vastarannan tuntumassa joutsenpariskunta piti meteliä tööttäillen kevään riemusta. Niillä on kyllä kauas kantava ääni.

Olihan sitä avovettäkin, mutta vain aivan rannassa. Melkuttimien vesi on kristallin kirkasta ja siksi sukeltajien suosiossa.

Pian tulimmekin sukeltajien laiturin kupeeseen. Täällä eroosio oli tehnyt tepposensa.

Lapakkolaavulla pidimme vain banaanin mittaisen tauon. Oli kyllä hyvä istahtaa hetkeksi.

Lyhyen paussin jälkeen jatkoimme rantaa pitkin. Välillä oli tosi liukasta mutta onneksi paikoin myös avomaata.

Riitalantien opaste opasti meidät oikeaan suuntaan pois Iso-Melkuttimen kainalosta.

Täällä päästiin kunnolla lumen ja jään keskelle. Seurasimme nyt keltaisia reittimerkkejä.

Jossain kohdin etsiydyimme lumettomalle polulle ja törmäsimmekin yllättäen yksityisalueeseen. Olimme harhautuneet pois merkityltä reitiltä ja vanhasta muistista kävelleet ihan metsään.

No emme olleet kaukana oikeasta suunnasta ja pienen kiepahduksen jälkeen seurasimme taas kiltisti keltaisia lätkiä.

Kaitajärven rannassa oli paljon mielenkiintoisia vanhoja puita.

Kaitajärven aika uudella laavulla pidimme kunnon lounastauon. Oltiin miltei kesäisissä tunnelmissa, tässä kelpasi istuskella. Polttopuita löytyi onneksi omasta repusta joten saimme paistettua makkaramme. Kuumaa juotavaa saatiin kaasulla.

Lounastelun aikana ylitsemme lensi hienosti kovaääninen kurkiaura. Tervetuloa vaan!

Varsin pitkäksi venyneen tauon jälkeen lähdimme paluumatkalle. Jos olisimme jatkaneet laavulta länteen olisimme tuota pikaa tulleet Riitalantien tilavalle parkkipaikalle.

Lumen ja jään poluilta palasimme Iso-Melkuttimen rantapolulle. Koska järven eteläinen puoli näytti kovasti lumiselta päätimme kävellä toistamiseen pohjoista ja aurinkoisempaa rantaa pitkin.

Lepakkolaavulla pidimme taas lyhyen paussin. 

Ja sitten palasimme sulalle rantapolulle.

Rannalta nousimme aurinkoiselle rinteelle josta sitten hyvän matkaa käveltyämme laskeuduimme tuplalaavujen tuntumaan.

Loppumatka autolle kulki halki jäätiköiden, mutta myös paikoin sulaa maata pitkin.

Tämä oli hauska retki keväisille Melkuttimille. Aurinko paistoi miltei koko ajan eikä kylmä yllättänyt. Hienoa oli lopultakin nähdä joutsenia ja kurkia sekä kuulla niiden keväiset kailotukset.

Kävelimme noin 12 kilometriä.