Mallorca 3 : Cala de Deiásta Port de Sólleriin

 

Mallorca-viikkomme edellinen reissu oli korkealla vuoristopoluilla avarien maisemien äärellä. Nyt ajattelimme kulkea hieman lähempänä merta, saaressa kun oltiin.

Ajelimme taksilla Port de Sóllerista Deiáan ( alle 40 euroa ) ja sieltä kävelimme alas Deián satamaan eli Cala de Deiáan.

Rotherin opaskirjan kartta opasti reitin päinvastaiseen suuntaan, mutta meistä oli hauskempaa kävellä ikäänkuin kotia kohti. Pituutta retkelle tulisi noin 14,5 kilometriä. 

Paikallinen opaskartta ei tuntenut aivan rannassa kulkevaa reittiä, mutta arvelimme kyllä löytävämme sen.

Vaan ensin siis mukavan loiva laskeutuminen meren ääreen. 

Rannan parkkipaikalla oli sen sorttinen pysäköintiautomaatti että tuntui hyvältä olla liikkeellä ilman autoa. Vaan näkyihän tuosta sentään päivämäärä ja kellonaika.

Ja pian tulimmekin meren äärelle Cala de Deiáan. Pikkuinen ravintola nökötti rannalla ja vastapäätä sitä oli outoja rakennelmia kallion kupeessa.

Kesti hetken löytää oikean polun alku. Aivan rannassa se ei ollut, vaan kun palasimme pienen matkan sisämaahan kivinen portaikko vei meidät oikeaan suuntaan. Lähdimme reippaasti itään kohti Port de Sólleria.

Reitti seuraili rantaviivaa aika korkealla. Kaikin paikoin polku ei ollut priimakunnossa, mutta kyllä ihan käveltävissä.

Maisemissa ei ollut valittamista. Meri oli onneksi melkein tyyni eli myrsky ei riuhtaissut meitä pois polultamme.

Seurailimme Bens d´Avall opasteita vaikkei se ollut kohteemme. Täytyi vain olla tarkkana että hyppää sopivassa risteyksessä oikeaan suuntaan kulkevalle väylälle. Tässä oli lisäapuna Rotherin nettisivuilta ladattu reitti jonka pohjana käytimme Suunnon karttaa. 

Monessa kohdin täytyi pitää pää kylmänä ja katse jaloissa ettei kompuroi. Muuten olisi saattanut molskahtaa kalliolta mereen. Näin huhtikuussa merivesi oli vielä aika vilakkaa.

Tämä oli kyllä kiehtova polku upeissa maisemissa. Saimme kaiken lisäksi kulkea lähes kahdestaan.

Kun tuli aika siirtyä sisämaahan lähdimme kapuamaan ylämäkeen kivisiä portaita. Ja niitä riitti.

Opaste opasti merelle joten kuljimme vastakkaiseen suuntaan.

Ohitimme Llucalcarin kylän ja ylämäki vain jatkui.

 

Pian ylitimme MA-10 tien ja jatkoimme sen jälkeen asfalttitietä vieläkin ylöspäin. Yleensä tuomitsen vaeltajien huvikseen kasaamat kivipyramidit, mutta tässä tuo tiesi paikkansa ja näytti meille mitä polkua pääsisimme vielä hieman ylempänä kulkevalle GR-221 reitille.

Ja niin tulimme taas ihmisten ilmoille. Tässäkohdin suosittu GR-221 reitti kiemurtelee Deián, Sóllerin ja Port de Sóllerin välillä. Vastaamme käveli kymmeniä reippaita retkeilijöitä. Muutamia kulki myös kanssamme samaan suuntaan.

Hyvin tallottu polku kulki kevyesti kumpuillen. 

Isomman ylämäen kohdalla taakse vilkaisemalla näkyi rannikko jota vasta äsken tallasimme. Se oli jäänyt kauas ja näytti olevan kovin alhaalla.

Finca Son Micon kahvilan kohdalla oli ilo pitää tauko ja syödä aimo pala herkullista marenki-sitruunakakkua. Varjoisan terassipöydän ääressä kintut lepäsivät ja kohtalaisen pitkän istuskelun jälkeen oltiin valmiita jatkamaan matkaa.

Seuraavassa isossa risteyksessä poikkesimme opaskirjan suosittamasta reitistä. Pienen etsiskelyn jälkeen löysimme upiuudet opasteet Son Salesin polulle hotelli Corazonin takapihalta. Näin pääsimme meille uudelle väylälle emmekä jatkaneet jo tutuksi tulleelle Muletan reitille.

Nyt aloitimme pitkän alamäen joka kulki kivasti vaihtelevassa maastossa. 

Ne jotka pitävät Mallorcaa vain bilepaikkana yllättyisivät siitä kuinka monta hienoa kävelyreittiä kulkee saaren maaseudun rauhassa. Ja vain muutaman askeleen päässä rannoista ja baareista.

Kuljimme myös yksityisalueen halki. Ensimmäisenä pelästyimme private-sanaa, mutta lähempi tarkastelu kertoi että kyllä tästä sopii mennä, welcome.

Son Salesin polku päättyi opasteeseen joka johdatti meidät GR:ää pitkin Port de Sólleriin.

Hirmuisen korkealle ripustettu opaskartta näytti sijaintimme. Se on tuo punainen neliö.

Kaukana laakson pohjalla pilkotti Sóller.

Ja maantienlaidassa ratikka notkui kiskoillaan ylämäkeen sitä kohden.

Meillä oli jäljellä vain rantaan kävely. Takana oli liki 15 kilometriä joiden aikana kuljimme jylhää rantaa pitkin, kiipesimme kukkuloille, söimme marenkipiirakkaa ja laskeuduimme kauniin maiseman kautta Port de Sólleriin. Hieno päivä.