Lopen luminen Luutalammi

 

Aurinkoa luvattiin ja se tietenkin houkutti metsäpoluille ( 6.4 ). Lopen Komio ja vallankin alueen Luutalammi on yksi suosikeistamme. Sinne siis.

Emme kotoa lähtiessä tienneet minkälaiset lumiolosuhteet Luutalammilla olisi, joten emme poikkeuksellisesti suunnitelleet päivän reittiä etukäteen.

Ja niinhän siinä sitten kävi ettei Luutasuontie todellakaan ollut ajokunnossa. Emme päässeet ajamaan likemmäksi Luutalammia. Niinpä jätimme auton Pilpalantien parkkipaikalle josta saimme kävellä aika pitkän taipaleen lammin eteläiseen päähän. Toisaalta kävelemäänhän tänne oli tultu...

Onneksi Luutasuontie oli selkeästi suljettu puomilla ettei tullut mieleenkään koetella autolla menoa.

Tiellä oli yllättävän runsaasti lunta ja ihan kelpo latukin. Kulkeminen ei ollut kovin kevyttä sillä tossu painui välillä kunnolla hankeen. Hyväkuntoisia latuja näytti olevan metsässä useampiakin.

Hyvän matkaa tallottuamme tulimme tutulle puolimatkan parkkipaikalle. Tästä kun suuntasi metsään olisi tuota pikaa Luutalammin rannalla.

Lumettomaan aikaan täällä kulkeva polku on varsin selkeä, mutta nyt hangessa oli vain muutamia jalanjälkiä joita lähdimme seuraamaan. Ne kulkivat aluksi ihan oikeaan suuntaan vaan pian kääntyivät ties minne. Kuljimme siis loppumatkan ns. umpihangessa... tosin ei kovin syvässä.

Ja niin saavutimme lammin eteläisen pään. Yllätykseksi koko lutakko oli vielä paksun jään ja lumen peitossa.

Läksimme kiertämään lammia idän kautta, sillä tuo oli se aurinkoisempi ranta.

Aluksi polku oli varsin luminen, mutta kohta jo löytyi suliakin paikkoja.

Kun reittimme kiepahti kunnolla aurinkorannalle saimme kävellä paikoin ihan kesäisissä tunnelmissa.

Polun reunassa kohmeinen kyy koitti lämmitellä kevätauringossa. Emme todellakaan olisi huomanneet sitä ellei sen vieressä olisi seissyt oikea valokuvaaja kolmijalan ja järjestelmäkameran kanssa. Hän oli kuvailemassa juuri heränneitä käärmeitä ja kehotti meitäkin tarkkailemaan polun laidan aurinkoisia mättäitä. Kyitä oli kuulemma paljon liikkeellä. 

Jatkoimme rantapolulla pälyillen tämän tästä lumettomia mättäitä, mutta enempää käärmeitä emme päivän aikana nähneet.

Osavalla kohdalla pidimme pienen huilitauon ja samalla ihmettelimme nuorta miestä joka harppoi keskellä lammia lumikengät jalassaan. Hyvin näytti jää kestävän.

Kesäisemmän osuuden jälkeen tulimme varjoisammalle ja samalla lumisemmalle pätkälle. Sitä ei onneksi riittänyt kovin pitkälle.

Koska lumi suli auringossa hurjaa vauhtia saimme jossain kohdin myös etsiä kuivempaa reittiä. Muutama kiertoaskel ei haitannut kulkua.

Hieman ennen Luutalammin nuotiopiirille saapumista ohitimme kyltin jonka viesti tarkoitti juuri kävelemäämme lammin itäistä rantaa. Kyltin ansiosta kierrämme Luutalammin seuraavan kerran vasta elokuussa. Olipa hyvä että ehdimme tehdä kevätkierroksemme ennen kävelykiellon alkamista.

Tuulisella nuotiopiirillä sytytimme tulet ja paistoimme muutaman makkaran. Samalla päätimme palata autolle samaa reittiä. Tuo lammin toinen ranta kun oli varjoisa ja luminen. Aurinko ja sula maa houkuttivat enemmän.

Tässä nuotion ääressä olisi ollut kiva keitellä myös jälkiruokakahvit, vaan tuima tuuli oli sen verran hyytävä että mukavampaa olisi etsiä lammin rannalta suojaisa taukopaikka.

Läksimme paluumatkalle ennen kuin puhuri tyystin jäädytti meidät. Aurinkoisella polulla tuli onneksi pian lämmin eikä tuulikaan enää osunut niin pahasti.

Muutaman mutkan jälkeen löytyi sopivan suojaisa taukopaikka. Kaatunut kelo kävi hyvin penkistä ja kaasu keitteli meille kuumaa juotavaa. Repusta löytyneet korvapuustit viimeistelivät nautinnon.

Tähyilimme myös paluumatkalla pusikoiden kyitä, mutta tosiaankaan yhtään ei näkynyt. Ehkä olimme liian kiireisiä tai sitten kyyt olivat löytäneet mukavampia mättäitä.

Sinipäisen tolpan kohdalla oikaisimme lammille sojottavan pitkän niemen poikki, aivan kuten teimme menomatkallakin.

Luutalammilla pesii useampi telkkäpariskunta. Ehkä juuri tässäkin pöntössä.

Viimein saavutimme lammin eteläisen pään ja oli aika suunnistaa taas metsän halki Luutasuontielle. Nyt saatoimme seurata omia jälkiämme halki poluttoman metsän ja paluumatka sujuikin sukkelaan.

Puolimatkan parkkipaikalla ei tietenkään ollut yhtäkään autoa... tai ehkä yksi. Tästä eteenpäin kävelimme taas Luutasuontietä.

Tämä 6.4 kävelty retki oli oikein onnistunut runsaasta lumesta huolimatta. Pääsimme kulkemaan keväisessä auringossa ja saimme kohdata kohmeisen kyyn. Toiveista huolimatta yhtään isompaa muuttolintua ei osunut reitillemme.

Kävelimme päivän aikana noin 8,5 kilometriä, josta aimo palan haukkasi tietä pitkin kulkeminen.