Toijalan satamasta Nahkialanvuorelle

 

Toijalan satamasta lähtee Terisjärven luontopolku jota seuraten pääsee Nahkialanvuorelle asti.

Satamassa on runsaasti aktiviteettejä kesäpäivän viettäjille ja olikin yllätys että aurinkoisesta kelistä huolimatta sataman parkkipaikalla oli runsaasti tilaa.

Nahkialanvuorella kävelimme kiemuramme vastapäivään. Retken pituudeksi tuli noin kahdeksan kilometriä.

Luontopolku alkaa leveänä väylänä ja pian saavutimme jo lintutornin.

Tornista aukeaa maisema Matinlahdelle. Rehevä kaislikko lienee vesilintujen mieleen.

Tornin jälkeen luontopolku kapenee ja saimme kävellä monessa kohdin hyväkuntoisilla pitkospuilla.

Reitti kulkee kostealla tasamaalla. Jonain vuodenaikoina maasto täällä on varmaan veden vallassa.

Hurmaavaa koivikkoa seurasi tiheä kuusikko.

Välillä käveltiin pitkin tietä jolla ei onneksi ollut juurikaan liikennettä.

Tarkkana sai olla että löysi taas tieltä polulle. 

Polun jälkeen tultiin hetkeksi hieman pehmeämmälle tielle.

Tällä luontopolulla on hienoja koivikoita.

Sitten ylitimme Toijalan puusillan joka on eräänlainen maamerkki moottoritien yllä.

Kun tulimme kuntoportaille emme suinkaan nousseet niitä vaan valitsimme portaikon vasemmalta puolen ylämäkeen lähtevän polun.

Laavulla pidimme virkistävän tauon. Olimme kävelleet aika lyhyen matkan mutta hyvä taukopaikka kannattaa aina käyttää hyödyksi.

 

Kaukana näkyi Terisjärvi. Sen ja laavun välissä oli paitsi kallioleikkaus myös vilkas moottoritie.

Me kävelimme hetken leveämpää väylää ja solahdimme sitten taas luontopolun kapoisemmalle mutta mielenkiitoisemmalle reitille.

Luontopolun syleilystä nousimme leveämmälle valaistulle reitille.

Suunnitellusti poikkesimme pieneen liikekeskukseen lounastamaan.

Makoisan aterian jälkeen palasimme reitille ja suuntasimme nyt paluumatkalle kohti satamaa. Opasteessa sitä ei ollut mutta tiesimme kävellä kohti Kangassaarta.

Puusillan ja kallioleikkauksen jälkeen pääsimme taas metsän suojaan.

Jotenkin onnistuimme eksymään oikealta polulta ja haahuilimme hetken varvikossa. Eipä tuo paljoa haitannut kun suunta kuitenkin oli oikea.

Löysimme takaisin oikealle reitille ja kartta kertoi että jäljellä oli vain luontopolun hienoin osuus.

Lintutornin ohitettuamme tulimme taas leveälle väylälle ja kohta jo Toijalan satamaan.

Tämä hauska kierros oli pituudeltaan noin kahdeksan kilometriä eli se sopi hyvin hellepäivän pyrähdykseksi.