Melkein kesä Melkuttimilla

Melkuttimen järvet sijaitsevat Tammelan ja Lopen rajamailla, Räyskälän kupeessa. Melkuttimia on siis kaksi: Vähä- ja Iso-.

Auto jätetään Tammelan puolelle. Edessä on n. 10 kilometrin taival.
Aurinko paistaa, sää on suotuisa.

Kartta pitää oikealla polulla. Tällä reitillä ei ole kunnollisia opasteita.

Kartta osoitteesta retkikartta.fi (kts linkit).










Pitkospuita rakastava koira kyllä tietää oikean suunnan.

Se on patikoinut täällä monasti ja tuntee reitin.

Ensimmäinen vastaan tuleva lutakko on Tammelan Kaitajärvi. Se on keskeltä vielä jään peitossa.






Myrskyt ovat jyllänneet Kaitajärven puuston uusiksi, mutta onneksi joku ahkera on käynyt avaamassa polun kaatuneiden runkojen keskelle.

Kaitajärven jälkeen ollaankin sitten Lopen puolella.










Näillä seuduilla on Ilvesreitti niin vanha, että sen merkitkin ovat jo sammaloituneet.

Iso-Melkuttimen laavu on hienolla paikalla, ja se onkin hyvin suosittu.

Jatketaan siis matkaa seuraaville laavuille.
Polku kulkee mukavasti rannassa.

Ja Melkuttimillahan järvi ulottuu ihan rantaan asti!











Nämä vedet ovat sukeltajien erityisessä suosiossa kirkkautensa takia. Kesäisin tällä laiturilla räpylät loiskivat varsin taajaan.

Mehutauko auringossa.

Iso-Melkuttimen päässä on jännät kaksoislaavut. Tänne mahtuisi isompikin porukka yöpymään.

Valmiiksi pilkotut puut olivat päässeet loppumaan, mutta onneksi metsä oli täynnä polttamista odottavia risuja.

Ja repussa on aina varalla nippu ohuita, kuivia klapeja, jotta tulen saa syttymään.











Einesburgeri nousee aivan uudelle tasolle, kun se aateloidaan avotulella. Ihan totta!

Räyskälän läheisyys näkyy ja kuuluu.

Reitin varrella on myös nuotiopaikkoja ilman laavua.

Fiksu silta vie yli Ämmäojan.
Sitten jatketaan Iso-Melkuttimen etelärantaa länteen. Tässä kohdin emme seuraa karttaa, vaan rannan polkuja.

















Metsä on monimuotoista. Muutamia puita sieltä täältä on kelotettu ympäristön hyväksi.

Samoojien silta. Sen ovat ystävällisesti vuonna 2006 pystyttäneet Lopen Samoojat. Kiitos heille!

Silta vie yli Vähä-Melkuttimen ja Iso-Melkuttimen välisen salmen.

Sillan jälkeen on muutamia nuotiopaikkoja, joissa pitkospuita rakastavan koiran mielestä olisi hyvä syödä lisää eväitä. Eväsreppu tänne vaan!

Mutta mukavampi paikka löytyi pehmeästä sammalikosta, tuulelta suojassa.

Kaakaota ei retkellä voita mikään!
Tässä se vielä odottaa kiehuvaa vettä... ja voisi tuon pussinkin avata...

Paluumatka autolle kulkee jälleen Kaitajärven kautta.




Melkuttimilla oli jo melkein kesä. Ja retken aurinkoinen tunnelma lupaa hyvää vaellussuvea.