Jalan halki Ranskan

Vuosituhannen vaihteessa suomalainen Timo Tuomi päätti lähteä kävelylle. Oli hän toki jaloitellut aikaisemminkin, mutta nyt koivet kaipasivat kunnon veryttelyä, haasteita ja uusia maisemia. Niinpä hän päätti kävellä halki Ranskan.

Mereltä merelle. Kanaalin rannalta Välimeren rannalle.



Kävely alkaa Calaista ja päättyy Nizzaan. Kilometrejä on osapuilleen 1800 ja aikaa kuluu kolmisen kuukautta.



Patikointi halki Ranskan vie myös halki Pariisin, jossa sankarimme viettää muutaman päivän vaimonsa kanssa. Tämä antaa ymmärrettävästi lisää puhtia kävelyn jatkamiseen.
Myöhemmin vaelluksen edetessä he myös kävelevät yhdessä muutaman päivän.



Kävely vie pienestä kylästä toiseen, pikkuruisista hotelleista omalaatuisiin kuppiloihin. Matkan varrella tavatut ihmiset ovat aitoja, teeskentelemättömiä ranskalaisia. He jaksavat ihmetellä jalan kulkevaa miekkosta, joka ei huoli autokyytiä edes keskellä ukkosmyrskyä.

Toisaalta matkan varrella moni paikallinen vannoutunut kävelyn harrastaja antaa omia neuvojaan, ja reittiehdotuksiaan yksin taivaltavalle suomalaiselle.


Maisemat vaihtuvat pohjoisen Ranskan tasangoista keskeisen Ranskan mäkimaastoon, Massif Centraliin. Ja sen jälkeen välimeren karun kauniiseen ympäristöön


Reitti johtaa viinialueelta toiselle, ja samalla paljastuu, että Timo Tuomi on paitsi intohimoinen kävelijä, myös kulinaristi ja viineistä innostuva francomaani.


Hänelle on siunaantunut taito kuvata ruokaa niin, että lukijalle tulee paitsi nälkä, myös jano. Pienemmälläkin mielikuvituksella tuntee sipulikeiton ja rapean patongin tuoksun...



Patikoinnin edetessä aluksi jumalattoman painava reppu muuttuu osaksi kävelijän kehoa. Sen paino katoaa samaan tahtiin, kuin jalat löytävät oman onnellisen rytminsä.

Polttava aurinko, myrskyt, ylämäet ja rakot eivät lannista onnellista kulkijaa. Hänellä on taito nähdä asioiden parempi puoli, vaikka se olisi se huonompi.



Timo Tuomi toteutti unelmansa ja kirjoitti siitä kirjan, josta huokuu rakkaus Ranskaan.  Sen ihmisiin, maisemiin, viiniin ja ruokaan.

Ja intohimo kävelemiseen. Sen hitauteen, rytmiin ja inhimillisyyteen.


Saapuessaan lopulta Välimerelle Timo Tuomi riisuu kenkänsä, asettaa ne rannalle, ja ottaa niistä kuvan.

Sitten hän pulahtaa uimaan.