Madeiran yletön verheys johtuu tietenkin sateista, joten kun sellainen osuu kohdalle, ei auta rutista.
Ja Gore-Tex on luotu sitä varten, ettei tarvitsekaan.
Levada dos Tornos on kaikkiaan 100 kilometriä pitkä, ja me hyppäämme sen polulle Achada de Gaulaan vievän tien varrelta. Levadalle päästyämme suuntaamme itään. Tien varressa on miltei huomaamaton viitta levadalle, tarkkana pitää olla!
Tämä levada kulkee halki metsän ja vipeltää viljelysten yläpuolella. Jyrkissäkään kohdissa ei ole kaiteita.
Kostea keli tekee polusta paikoitellen liukkaan, mikä lisäsi tasapainoiluun oman hupinsa.
Sateinen sää antaa maisemalle uutta hohtoa. Eikä ole lainkaan niin kuuma.
Maisema on myös hitusen aavemaista, sillä osa metsästä tuhoutui taannoisissa metsäpaloissa.
Madeiralla on joka vuosi metsäpaloja, joskus laajempia, joskus ei.
Näkymä Atlantille. Kuvassa on myös Madeiran lentokenttä, vaikkei sitä tyhmempi heti huomaa...
Madeiralla sään vaihtelut ovat nopeita, joten jossain välissä aurinko alkaa paistaa pilvien lomasta.
Jostain syystä hyvin ärsyttävän sanonnan mukaan madeiralainen kantaa aina mukanaan sekä sateenvarjoa, että aurinkolaseja.
Just juu!
Ja niin aurinko kaivaa sumusta esille viehkot terassiviljelmät.
Tälle levadalle kannattaa palata uudestaan, kun keli on kuivempi.
Tosin silloin kaikki tietenkin näyttää tavallisen tylsän aurinkoiselta...
Madeira: osa 6.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti