Loppi on osavalla paikalla keskellä pottupeltoja. Ja Lopella on Komion monipuolinen retkeilyalue.Keväinen päivä houkutteli liikkumaan, ja niin suunnattiin Lopelle tarkoituksena kiertää Luutalammi ja ehkä pikkasen harjuille poiketa.
Kevätkeli oli houkutellut muutamia muitakin retkeilijöitä maastoon, ja kun suosikki tulentekopaikka oli tyystin kansoitettu, pikkuretkestä tulikin yli 15 kilsan patikointi. Jesh!
Luutalammi on hauska kierrettävä, sillä sinänsä iisi polku on täynnä ylläreitä...
... ja kauniita maisemia.
Polku seuraa rantaa kuin unelma. Korkeuseroja ei ole ja astunta on keveää.
Jos et pääse Lapin erämaajärville, tule Luutalammille!
Se kuuluisa joku on käynyt rakentelemassa mukavia pikku siltoja ojien ja purojen yli.
Luutalammin vesi on koirapiireissä kuuluisaa hyvästä maustaan.
Eikä se lopu kesken.
Niinpä pidettiin kaakaotauko aurinkoisella paikalla ja mietittiin, missä olisi seuraava mahdollisuus tulentekoon. Ja eväiden syöntiin.
Ja tosiaan: Luutalammin laavu oli täynnä iloisia perheitä nauttimassa auringosta ja grilliherkuista.
Laavun takaa lähtee hienot pitkokset kohti pohjoista. Pitkospuita rakastava koira melkein kiljaisi riemusta...
Pitkospuiden jälkeen kuljetaan hetki soratietä ja ohitetaan mm. Kuninkaan laidun.
Harjumaasto tarjoaa runsaasti niin ylä-, kuin alamäkiäkin. Tällä reitillä löytyy molempia yllin kyllin.
Komion metsässä on siellä täällä sivistävää tietoa ympäristöstä. Täällä olen oppinut suppa-sanan, jolla voi säväyttää tietyissä piireissä.
Hienot portaat auttavat mäen kapuamisessa...
...ja niin jyrkähkö rinne on kivempi nousta, ja metsänpohja ympärillä säilyy ehjempänä.
Polku kulkee harjun laella kohti pohjoista.
Ai että tuo aurinko paistaa!
Kun on hyvän aikaa patikoitu harjun laella, pilkahtaa alhaalla pusikossa Kalattoman laavu.
Siellä se odottaa rauhallisena nälkäisiä kulkijoita.
Einesburgerin uusi tuleminen. Ihan oikeasti savu ja avotuli tekevät siitä kelpo muonaa.
Tai ainakin helppoa.
Kun eväät on syöty, palataan vastakkaiseen suuntaan samaiselle harjanteelle. Kivikkoinen polku vie takaisin korkeuksiin ja reitti on yhtä hieno paluumatkallakin.
Harjujen sokkelossa poiketaan Komionvuoren komeisiin maisemiin.
Vuoren huipulla voi myös levähtää hetkisen.
Sitten jatketaan etelän suuntaan. Kuiva kangasmetsä tuoksuu, kuin kesällä konsanaan.
Komion retkeilyalue on totisesti pienten lutakoiden pirstomaa.
Lukkolammi on pikkuhiljaa kasvamassa umpeen. Muutoksen huomaa jo muutaman vuoden seurannalla, saati sitten pitkospuita rakastavan koiran monen vuoden tutkailulla.
Lukkolammen jälkeen ohitetaan poltettu metsä. Se on ihan tietoisesti poltettu ja nyt vaan odotellaan, mitä metsälle seuraavaksi tapahtuu.
Metsäistä hiekkatietä seuraten päädytään parkkipaikalle, ja lähdetään kotiin saunan lämmitykseen.
Hieno reissu hienoissa maisemissa hienossa kelissä!
Ja hienossa seurassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti