U-käännös Laipanmaalla

Laipanmaa kutsui taas kävelijöitä.

Tämä alue sijaitsee Pälkäneen ja Kangasalan maastoissa.

Loppumatka ajetaan Hirvijärven tietä, jonka varrella on paitsi metsää, myös kauniita rakennuksia.

Tälläkertaa jätetään auto osapuilleen tuon nro 12 kohdalle. Siinä ei tosin ole virallista parkkipaikkaa.

Köpötellään aluksi tietä ja sitten polkua Korppivuoren kautta Pihtilammen laavulle, joka on nro 15.



Tien laidassa on merkki polun alkamisesta.

Ei muuta kuin metsään vaan!

Reitti on opastettu juurikin noilla sinipäisillä tolpilla.

Laipanmaan maasto ei päästä kulkijaa helpolla.

Ei me sitä kyllä odotettukaan.

Vihreys suorastaan syöksyy silmille.

Näitä kuvia ottaessani ajattelin, että oikeastaan pitäisi olla videokamera olkapäällä ja kuvata koko polku.

Näin ei mitään jäisi tallentamatta.

Sillä aina, kun ajatteli laittaa kameran vaihteeksi taskuun, tuli vastaan jotain jänskää.

Suurten näkymien ohessa pikkuruiset yksityiskohdat vaativat kuvaamista.

Jäkälät ovat niin in!

Polku saavuttaa vihdoin Iso-Hirvijärven.

Kun ranta on tavoitettu, alkaa määrätietoinen nousu.

Paikoin polku on oikeinkin jyrkkä.

Reitille osui pari pannoitettua mäntyä.

Ilmeisesti tämä liittyy metsän kasvun tarkkailuun.

Nousua helpottamaan on laitettu portaat.



Hissi olisi ehkä ollut parempi  :)

Korppivuorelta avautuu upea näkymä Iso-Hirvijärvelle.

Muutaman päivän kuluttua koivu on lehdessä ja maisema erilainen.

Vuorelta löytyy osava taukopaikka vaikkapa kartan tutkiskeluun.

Pudotus alas vuorelta on julma, joten paras pysyä tolpillaan.

Tiuha sammal- ja jäkäläpeite verhoaa rinnettä.

Ehkä tuosta olisi pehmeäkin vieriä alas...

Vaan matka jatkuu perinteisempään tyyliin.

Näköalapaikan jälkeen ei suinkaan laskeuduta, vaan noustaan vielä kotvanen tovi.

Suuri osa reitin metsästä on kauniisti sammallettu....

...tai siis sammaleen peitossa.

Laskeutumista helpottavat portaat ovat ihan järven kapoisen lahden päässä.

Matkan varrelle osuu soistuva Sadinlampi.

Auringossa kylpevä lampi näyttää tyyneltä ja rauhalliselta.

Sen laitaa kulkevilla pitkoksilla on paikallista liikennettä.


Tämä on luultavasti rumin sammakko ikinä!

Porukkaa kulkee molempiin suuntiin.

Tällä hepulla on jännä katse ja vetävä askel.

Raukeanoloinen lampi on täynnä elämää.
Kymmenet sammakot uiskentelevat, sukeltavat, kuviokelluvat ja kilpailevat itikoiden napsimisessa.

(suurenna kuva klikkaamalla, niin näet niistä muutaman)










Sadinlammen jälkeen kivikkoinen polku johdattaa ylöspäin.

Vaihteleva maasto on kivaa käveltävää, vaikka ei aina niin helppoa.

Pihtilammen laavu on hienolla paikalla kallion päällä.

Alempana rannassa on toinenkin tulentekopaikka.

Siellä lounastettiin edellisellä kerralla.








Einesburgeri saa uuden ulottuvuuden avotulesta ja savusta. Vaikkei ehkä heti uskoisi...

Tuommoinen folioritilä ei paljon repussa paina, mutta on tosi näpsä silloin, kun nuotion oma ritilä on pikkasen arveluttava.

Ravitsevan lounastauon jälkeen polku kutsuu kulkijaa.

Tehdään taktinen U-käännös eli palataan omia jälkiä takaisin.

Näin Korppivuorelta laskeutuvat mukavat portaat ovat muuttuneet hikiseksi ylämäeksi.



































Aurinko hellii maastoa ja matkaajaa.

Sammalsommitelma.


Just for you.

Paluumatka sujui sopuisasti.

Näin hienossa maastossa ei haittaa tippaakaan kulkea samaa polkua toiseen suuntaan.







Olipa hyvin käytetty aurinkoinen päivä!