Korouoma 1: Saukkovaaran suunnasta

Posion Korouoma onkin jännä paikka! Se on jonkin sortin julkinen salaisuus, sillä siitä ei paljoa puhuta, mutta kaikki ovat siitä kuulleet.

Ja jotta turhat heput eivät sitä löytäisi, ovat opasteet tien 81 (Rovaniemi - Posio) varrella minimaalisia.

Me kuitenkin löysimme paikalle.

Saukkovaaran parkkipaikalta lähtee n. 5 kilsaa pitkä rengasreitti Koronjää.

Kierretään se myötäpäivää ja piipahdetaan vielä Piipukallion laavulla evästelemässä.

Tämä on hauska retki myös siksi, että kerrankin koko perhe on mukana. Kävelemme siis kolmen ihmisen ja yhden piskin voimin.

Parkkipaikalta lähtevä helppokulkuinen polku kulkee monimuotoisessa maastossa.

Ensimmäinen näköalapaikka on Hannunkalliolla.

Korouoma on satoja miljoonia vuosia vanha ruhjelaakso, jonka kalliojyrkänteet ovat kymmenien metrien korkuisia.

Täältä korkealta saa pienoisen käsityksen alueen ja maaston mittasuhteista.

Huomaa pöytä ja penkit alemmalla harjanteella.

Hannunkalliolta matka jatkuu ensin ylämäkeen, mutta ihan pian alaspäin kohti rotkon pohjaa.

Matkalla alas ohitetaan reheviä puroja jotka hilpeästi solisevat auringon yllyttäessä ruohotupsuja kasvamaan.

Ja tirppalinnut joikhaavat.

Matka jatkuu alaspäin.

Polku on helppo kävellä, kuin bulevaardi konsanaan.

Korouoman pohjalla näkymä muistuttaa keskieurooppalaista alppilaaksoa.

Ylen vihreä niitty johdattaa sillalle jylhän kivikon juurelle.

Sillan alla Korojoki virtaa luoteeseen, kohti Kemijokea, johon se laskee Rovaniemen puolella.

Myös polku vie nyt luoteeseen mahtavien kivikasojen äärelle.

Samalla vaihteeksi noustaan. Paikoin aika jyrkästikin, mutta köyden avulla se on vaivatonta.

Ja niin muutaman hikisen askeleen jälkeen joki onkin yllättäen aikas alhaalla.

Korouoma on erityisen tunnettu jääputouksistaan. Ne ovat kiipeilijöiden suosikkeja ja kavuttavissa joskus jopa toukokuuhun asti.

Ja niille on annettu hauskoja nimiä...

Reitti seurailee kiviröykkiöiden laitaa.
Harjanteet nousevat kymmenien metrien korkeuteen.

Silloin tällöin ylitetään joki.

Polut ja rakennelmat ovat kaikki hyvässä kunnossa. Tukevaan kaiteeseen kelpaa nojailla.

Enimmäkseen Korojoki noruu rauhallisella vauhdilla, mutta paikoin se äityy pikkukoskiksi.

Korouomassa on oma ilmastonsa ja sen kasvusto on monipuolista ja virkeää.

Ruohokannukka availee mustia silmiään.

Reitin parhaat puolet tiivistettynä yhteen otokseen: joki, huikeat kalliot, runsas kasvillisuus ja osava polku.

Tämä kuva todellakin kertoo enemmän, kuin tuhat latteaa sanaa!



Ylhäältä kalliolta suihkuaa myös kivasti vettä.

Rotkon pohjalla ovat ns. kanjonilaavut.
Nuotiopaikkoja on muutamia, samoin laavuja, penkkejä ja pöytiä.

Ja Korojoki ihan vieressä.

Vaan me jatkamme matkaa kohti Piippukalliota.

Sinne johtavat portaat ovat paitsi jyrkät, myös yllättäen todella huonokuntoiset.

Nousua jatkuu ja jatkuu.

Eikä portaiden kunto parane.

Ensimmäinen näköalapaikka on rinteen puolivälissä.

Ompa hyvä, kun saa hengähtää hetken!

Pienen huilauksen jälkeen jatketaan nousua.

Aluskasvillisuus on tosi elinvoimaista. Enimmäkseen siinä on mustikkaa, mutta paljon myös muita vihreitä.

Ja sitten vielä hiukan ylöspäin.

Onneksi kuvien ottajalla on hyvä syy välillä pysähtyä... täytyy zoomailla, tarkennella ja putsailla linssiä...

Ja hengittää syvään. Useasti.

Piippukallion laavu on korkealla Korouoman yläpuolella.

Näin makealla paikalla pääsee harvoin evästelemään.

Samaa mieltä lienee myös kurkkiva piski...

...oikeasti se vain odottaa evästarjoilua.

Ei huonompi paikka kinttujen lepuutukselle.

Ukonilmalla tämä on varmaan jännä paikka.

Koska mukana on nuorimies, jonka reppuun saattoi omantunnon kolkuttamatta laittaa vaikka mitä painavaa, on tiedossa lättykestit mansikkahillolla.

Pitkospuita rakastava koira saa kyllä osansa.

A huussi with a view.

Useiden makeiden lettujen jälkeen laskeudutaan samoja, hieman korjausta kaipaavia rappuja alaspäin.
















Polku johdattaa kanjonin pohjan kautta takaisin parkkipaikalle.

Tämä lenkki oli sopivan mittainen, vallankin kun piipahdimme siellä Piippukalliolla.

Sää suosi, kuten myös hyttyset.

Korouoma teki meihin sellaisen vaikutuksen, että palaamme sinne vielä pari kertaa, mutta hieman eri suunnista.

Näistä retkistä juttua myöhemmin...