Patvinsuo: retki Koitereen rantaan

Pohjois-Karjalan kierros jatkuu. Vuorossa Patvinsuo, tuo ihanainen.

Aluksi kiitos Suomun luontotuvan isännälle, joka ystävällisesti latasi kamerani ja kännyni akut. Pahuksen Rauli-myrsky kun katkoi vuokramökin sähköt.

Koitere, Karjalan helmi, houkutti. Sen rannalla ei ole tullut koskaan käytyä.

Hurautettin siis autolla Jokivaarankankaan P-paikalle. Maastossa tuo nimi oli lyhentynyt Jokikankaaksi, vaan ihan sama paikka se oli.

Majaniemi on kohteena, eikä reitti näytä kovinkaan monimutkaiselta.

Aluksi piipahdetaan väärään suuntaan tsekkaamaan lähellä virtaava Suomujoki.

Kartassa se kiemurtaa kuin kaistapäinen mato, joten olihan se nähtävä.

Totta! Mutkaa on niin tiheään, että joki näyttää metsälammelta.

Hieman edempänä on retkeilijöiden käyttöön rakennettu lossi.

Se toimii ihan nailonköysivetoisesti.

Pitkospuita rakastava koira yritti ottaa ritolat, kun sille selvisi, että suoritamme lossilla edestakaisen koeajon.

No, piski on pieni ja helposti kiinnijuostu.

Tässä näkymä ulapalta.

Lossi liikkui kevyesti ja varmasti rannalta toiselle.







Ja sitten takaisin baanalle.

Majaniemelle on matkaa 3,5 kilsaa.

Ei paha.












Pitkokset johdattavat Patvinsuolle.

Suon mättäät tavoittelevat jo syksyisiä värejä.

Siinä on silmäin alla kilometritolkulla Pohjois-Karjalaista suota.

Sitten päästään kiipeämään Suuri-Suihkolle. Nimestään huolimatta nousu on varsin maltillinen.

Tosin Patvinsuon mittakaavassa pienikin nousu on suuri nousu.

Selkeä ja paikoin helppokulkuinen polku johdattaa metsäsaarekkeen halki.

Koht`sillään tullaan risteykseen.

Taas on pakko kehua opastusta, suuntanuolia ja informatiivista karttaa.

Pitkospuita rakastava koira empii kahden vaihtoehtoisen polun välillä.





Onneksi se ei kanna kaunaa lossimatkasta.

Tästä pääsisi kurvaamaan Terettiin, mutta sinne hilppastaan vasta parin päivän kuluttua.


Nyt meille huhuilevat Koitereen rannat.

Ja huhuilu tuottaa ihan pian tulosta.

Majaniemessä ei ole laavua, mutta kaikkea muuta sieltä kyllä löytyy.

Teltalle sopivia paikkoja olisi tarjolla useampikin.





Ilomantsin Koiteretta on kutsuttu Karjalan mereksi ja satasaariseksi. Oikeasti saaria on peräti 451.

Järven rannat ovat kärsineet veden säännöstelyn aiheuttamasta rantaeroosiosta.

Näkymä on kuin trooppisen autiosaaren rannalta.

Koitere oli aikoinaan tärkeä uittoväylä, aina 1960-luvulle asti.

Nykyään se on kuuluisa mm. hyvästä kalakannastaan.

Mikäs tässä on huilaillessa.

Nuotio syttyi helposti, järvi on melkein tyyni ja aurinko lämmittää.

Piski on löytänyt mukavan lepopaikan, josta se nousee vasta nuotioherkkujen valmistuttua.

Se saa leputtaa vanhoja koipiaan kotvasen tovin, sillä tästä maisemasta meillä ei ole kiire minnekään.

Mutta tiedäthän: kaikki päättyy aikanaan, vaan konsanaan ei milloinkaan (= lainaus Pahkasika-lehdestä).

Paluumatka on yllättävän nopsa tuttua polkua pitkin.

Patvinsuo on monipuolinen retkeilyalue, se tuli taas todistettua.

Kilometrejä saatiin kasaan kaikkiaan kahdeksan, joten päiväretkeksi tämä oli helppo.

Koitere kummallisine rantoineen on nähtävyys, joka kannatti katsastaa.






Ja tällävälin vuokramökin sähkökin on saatu toimimaan....