Liesjärvi elokuun ekana

Tammelan Liesjärvellä käydään tekemässä kävelyretki vähintään kerran vuodessa.

Tänä suvena poutapäivät ovat olleet kortilla, joten auringon ilmestyessä ei auta jäädä aikailemaan.

Auto jäi Pirttilahden P-paikalle. Se on Kanteluksentien varressa, ihan järven rannassa.





Ja aivan Kyynäränharjua pitkin kulkevan polun pohjoisessa päässä.

Keskikesän vehreää järvimaisemaa.

Hyttysiä ei retken aikana nähty kuin pari eksyneenoloista.

Suuntasimme Kopinlahden kautta Savilahteen lounas mielessä.





Kaunista metsäpolkua oli helppoa käveltävää.
Mustikoitakin löytyi makupaloiksi.

Pitkosten vieressä lankun odottivat remonttimiehiä.

Savilahdella oli pari telttaa ja lauma nuorisoa, mutta nuotiopaikka oli tyhjänä.





Kyllähän tuohon kelpasi käydä makkaraa paistelemaan.

Evästelyn jälkeen lähdimme testaamaan Soukonkorven lämpökäsiteltyjä pitkospuita.

Kävimme katsastamassa ne vuosi sitten, ja nyt kiinnosti nähdä miten ne ovat selvinneet talvesta.

Ennen pitkososuuttaa kuljettiin ennallistetun korven halki. Tämä oli aikaisemmin suljettua tutkimusmetsää, mutta nykyään avoinna kaikille kulkijoille.

Pitkospuita rakastava koira oli tietenkin pitkostestiryhmämme pomo.



Totesimme lankut erittäin hyväkuntoisiksi, vääntymättömiksi ja keveiksi kulkea.

Yksi vika kyllä löytyi: pitkosten alla olevat pyöreät pöllit alkoivat paikoitellen pyöriä. Ja pitkät pitkoslankut vierivät niiden päällä kuin teloilla.

Kun pitkokset loppuivat, olimme taas entisen tutkimusmetsän sammalisessa siimeksessä.

Kaarros päättyi opasteelle, jolta suuntasimme takaisin Kyynäränharjulle.

Kääpä hikoilee?

Nämä puut olivat varmaan kaatuneet ihan vast ikään, sillä raivausryhmä ei ollut vielä ennättänyt paikalle.

Varhaisemmat kaatuneet oli jo mukavasti pätkitty.

Tuota pikaa olimme taas vesien välissä.

Kyynäränharjun silta ei ole leveydellä pilattu.













Polun varressa oli paljon hienoja puita.

Useimmat niistä kylläkin tukevasti pystyssä.

Tämä Liesjärven reissu kuljettiin viikko kävelymaratonin jälkeen.

Vaikka mieli oli virkeä, oli kropassa maratonin jäljiltä vielä jonkin sortin uupumusta.

Rento, kesäinen päivä metsäpoluilla olikin oikein hyvä osa lihasten ja muiden liikkuvien osien palauttelua.