Pieni Karhunkierros Oulangan maastossa on monen Rukalla vierailevan toivelistalla. Niin myös meidän. Ja kuten niin monet muutkin odotimme aurinkoista päivää lähteäksemme tuolle 12 kilometriselle legendaariselle reitille.
Taivalsimme taas neljän aikuisen ja yhden vähän päälle nelikuisen tiimillä. Näin retken aluksi neiti matkasi äitinsä sylkyssä.
Aloitimme taivalluksen Juuman parkkipaikalta. Aamukymmeneltä se oli jo melko täynnä, muttei liian.
Kiersimme reitin myötäpäivään.
Aivan retken aluksi Ala-Juumajärven ylle kohoava kallio antoi meille esimakua Pienen Karhunkierroksen luonteesta. Luvassa oli kallioita, jokea ja kauniita maisemia.
Yksi reitin ominaisuuksista olivat korkeuserot. Joskus vähemmän ja joskus enemmän.
Porukkaa oli liikkeellä varsin paljon, mutta kyllä me sekaan mahduimme.
Ensimmäinen riippusilta ylitti Niskakosken. Pikkuruista vaeltajaa kuljettavan mielestä silta huojui ja notkui aivan liikaa. Ainakin hetken. Tuo oli helppo ymmärtää, mutta samalla tiesimme sillan olevan täysin turvallinen.
Myllykoskella riitti väkeä. Siitä huolimatta mahduimme ihailemaan kosken kuohuja.
Vettä näytti olevan paljon liikkeellä.
Myllykosken riippusilta näkyy ylemmässä kuvassa. Ja alemmassa on se legendaarinen otos, jonka liki jokainen näppää kulkiessaan huojuvaa siltaa pitkin.
Monen kulkijan takia ei ollut suotavaa viipyillä sillalla zoomailemassa enempää kuvia.
Pyöreälammin kaunis taukopaikka oli yllättäen aivan tyhjä. Pidimme tässä lyhyen virvoitustauon ja jatkoimme sitten lammin vehmaalle rannalle.
Muutaman mutkan jälkeen tulimme Kallioporttia edeltävälle suo-osuudelle. Onnekkaasti pitkoksilla ei ollut vastaantulijoita.
Raate, tuo ehdoton suosikkini, oli melkein kukkimisensa kukkinut, mutta vielä muutama korea kaunokainen ilahdutti kulkijaa.
Kallioportin maisema oli huikea. Auringonvalossa jokainen puu erottui edukseen.
Vaellustiimimme naisjohtoryhmä ehti poseerata näköalatasanteella ennen Kallioportin piiiiitkiä portaita.
Kallioportilta laskeutumisen jälkeen polku oli helppokulkuinen, rehevä ja se johdatti kulkijat Harrisuvannon taukopaikalle.
Tänne oli sitten viimenäkemän rakennettu uusi tilava katos, jonka katveessa oli myös nuotiopaikka.
Hieman edenpänä oli myös Harrisuvannon vanha nuotiopaikka laavuineen ja nuotiopiireineen. Näin tilaa riitti useammille retkiporukoille.
Yläkuvassa Harrisuvannon kaunis ja pitkä riippusilta.
Alakuvassa nuotiopiirin vierellä torkkunut poro, joka näytti hämäävästi kamelilta.
Pidimme uudessa katoksessa kunnon tauon. Lepäsimme ja söimme kohtalaisen maittavaa retkeilijän pussiruokaa. Seurueen pienin nautti huoltotauosta ja hörppi omia eväitään.
Oli mukavaa lepuuttaa kinttuja ja kerätä voimia retken jatkamiseen.
Harrisuvannon riippusillan ylityksen jälkeen alkoi pitkä nousu Pienen Karhunkierroksen eteläiselle harjanteelle.
Ylös päästyämme avautuivat näkymät alhaalla melskaavalle Kitkajoelle.
Paikoin hyttysiä oli siinämäärin, että porukan pienin ja äitinsä jakoivat sopuisasti hyttysverkon. Me muut saatoimme lotrata offia iholle.
Kalliosaaren näköalapaikalla pidimme mukavan huoltotauon ja pikkuinenkin pääsi kunnolla ihastelemaan maisemia.
Siilastuvan nurkille oli ilmestynyt samanlainen taukopaikka kuin Harrisuvannolle. Tännekin mahtui useampi retkeilijä huilimaan.
Pikkasen matkaa eteenpäin oli toki vielä vanhat Siilastuvan nuotioringit.
Aina yhtä mahtavan Jyrävän jälkeen noustiin uusia askelmia takaisin harjanteen päälle.
Pitkät portaat, hikinen urakka.
Nyt saimme ihailla Aallokkokosken kuohuja.
Harjanteelta laskeuduimme joen ääreen noustaksemme samantien Myllykosken yläpuolisille kalliolle. Nyt ei ollutkaan enään pitkä matka Juuman parkkipaikalle.
Viimeiseksi ylitimme vielä Niskakosken riippusillan. Näin ympyrä sulkeutui.
Lopussa poseeraus, jossa kaikki on johonkin suuntaan vinksallaan...
Pienen Karhunkierroksen kiertäminen ei koskaan ole ihan helppo juttu. Korkeuseroja on paljon, usein on ruuhkaa ja joskus itikoitakin liikaa. Tälläkertaa kaikki onnistui mainiosti. Retkemme vei osapuilleen viisi ja puoli tuntia.
Tämän päivän jälkeen tuo pieni nyssäkkä on kokenut kulkija ja valmis vaikka millaisiin vaelluksiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti