Mitä piilee metsien kätköissä?

Tämän kirjan luettuaan ei enää pysty kulkemaan metsissä "muina miehinä" ja omissa ajatuksissaan.



Jouni Taivaisen oivallinen Metsien kätköissä opettaa tarkentamaan katseen jokaiseen metsän painaumaan, puunrunkoon ja jokiuomaan.


Se, mikä aikaisemmin näytti harmittomalta kumpareelta tai sattumanvaraiselta montulta maastossa avaakin nyt kurkistusreiän maamme menneisyyteen.

Esiäitimme ja -isämme asuttivat metsät, raivasivat niihin pellot, metsästivät ja kalastivat.

He rakensivat torppansa, aittansa, saunansa ja kasvattivat lapsilaumaa siinä sivussa.

Näistä kaikista toimista on jäänyt luontoon just ja just havaittavia jälkiä.


On ansamonttuja, miilunpolton jäänteitä, ruokamonttuja, naurishautoja ynnä muita entisaikojen tärkeitä rakennelmia.

Jälkensä ovat jättäneet myös ns. pakanalliset palvontapaikat, seidat ja metsän jumalat.

Metsissämme näkyy ammoisten "valtateiden" jäänteitä. Teiden, jotka veivät talosta taloon, kylästä kylään.

Jotkin niistä ovat säilyneet meidän päiviimme polkuina korven halki kylästä toiseen, jotkin hiljalleen maatuvina pitkospuina tai telateinä poikki soiden.


Joistakin on jäljellä vain pilkat vanhojen puiden kyljissä.

Oletko huomannut niitä?

Vesistöjen ääreltä löytyy vielä vanhoja pyyntivälineitä, raivattuja rantoja ja vallankin puun uittoon liittyneiden rakennelmien jäännöksiä.

Jälkiä tukkijätkien ajasta .

Metsien halki on kuljetettu vainajia kirkkomaihin. Näistäkin matkoista on jälkiä, sillä tapana oli merkitä tiettyjen puiden kylkiin kuljetettavien nimikirjaimet, joskus myös synnyin- ja kuolinajat.

Jos vainaja aikoi palata kotikyläänsä kummittelemaan, huomasi hän puun kohdalla olevansa oikeasti kuollut, ja palasi kiltisti takaisin haudan lepoon.

Kätevää.

Erilaiset sodat ja taistelut ovat runnoneet metsiämme. Sotiin liittyviä rakennelmia on maamme luonnossa vielä paljon.

Paikoin maastoa halkovat juoksuhaudat, korsut ja tuliasemat.

Ja ihan oikeat haudat.

Ne ovatkin ehkä ne kuuluisimmat metsien kätkemät.

Ja surullisimmat.

Minä lumouduin tästä kirjasta. Mieleen nousivat kaikkien metsäretkieni maastot, joenvarret ja oudot aukiot.
Katsoinko tarpeeksi tarkasti? Ymmärsinkö näkemääni?

Suomen metsät ovat täynnä kansamme historiaa, ihan kivikaudesta lähtien.
Pitää vain ymmärtää katsoa.


Tämä on niin osava kirja näin Suomi 100- juhlavuonna.
Se vie lukijansa aikojen taakse, sisukkaiden esi-isiemme aikaan.