Camino Portugues, viimeinen päivä Portugalissa

(osa 5) Aamumme Viana do Castelossa alkoi poikkeuksellisesti, sillä pitempi meistä kävi hammaslääkärissä. Uusi hieno paikka maksoi 40 euroa.

Tuon toimenpiteen takia pääsimme pakkaamaan reppumme pari tuntia normaalia myöhemmin. Tosin pakkamiseen ei mennyt kovin kauaa, sillä repun paino oli just ja just neljä kiloa. Siitä lämmin kiitos TAP:lle, joka hukkasi matkatavaramme.

Just ennen taipaleelle lähtöä satoi muutaman pisaran, mikä teki aamusta tavallista raikkaamman.

Kuljimme edelleen Atlantin rannalla kohti pohjoista. Alkumatka meni nopsasti tasaisella ja helppokulkuisella väylällä. Keltaiset nuolet viitoittivat kulkuamme, vaikka hankalahan tuosta olisi ollut eksyä.
Päivän päämääränä oli Caminha, jonne olisi käveltävää suunnilleen 27 kilometriä. Tämä olisi viimeinen päivämme Portugalissa, huomenna siirtyisimme jo Espanjaan.

Välillä talsimme soralla, välillä kivetyksellä ja paljon myös puupoluilla.

Matkan varrella oli pieniä rantakahviloita, joissa saattoi hetken huilata. Nesteytyksestä oli myös huolehdittava, sillä +30 astetta taisi taas mennä rikki.




Yhdessä kohdin keltaiset nuolet katosivat. Päätimme seurata GR-merkittyä polkua, sillä sekin kulki rantaa pitkin.
Sen johdattamana päädyimme upean kanervikon peittämälle niemelle.

Maaston väriloisto ei oikein välity näistä kuvista, mutta me olimme aivan myytyjä.
Kannatti ottaa pieni riski, unohtaa nuolet hetkeksi ja luottaa oikeaan suuntaan menevään polkuun.

Upea polkumme päättyi hiekkarannalle, jossa yhytimme taas keltaiset nuolet.
Hieman epäselväksi jäi, olimmeko koko ajan kulkeneet Caminoa, vai onnistuneesti oikaisseet hienon kanervaniemen yli.



Matka jatkui rantaa sivuavassa metsikössä, jossa pääsi puiden siimekseen.


Totuuden nimissä on mainittava, että myös asfalttia päästiin tallomaan.
Paikoin ihan kunnollakin.

Kun jossain kohdin keltaiset nuolet katosivat hetkeksi, otettiin avuksi googlemaps paikantimen kanssa. Ja avot, löysimme teiden sokkelossa oikean polun.

Päivä ja kävely oli jo varsin pitkällä, kun pysähdyimme lounastamaan sopivan hienoon rantaravintolaan.

Terassilla ruokailussa oli se ilo, että sai vaivihkaa riisuttua kengät jaloistaan.
Vieno merituuli hoiti sukkien kuivattelun.

Ja vei "satunnaiset" hajuhaitat mennessään.

Olimme aika lähellä päivän päämäärää, kun rajajoki Rio Minhon toisella puolen kohosi Monte Tecla. Tuo oli jo Espanjaa.

Kuva antaa viitteitä siitä, miten Portugalin biitsit pian vaihtuivat Galician kivikkoisiin rantoihin.

Caminhasta kulkee lautta yli Rio Minhon naapurimaahan, sillä lähimpään joen ylittävään siltaan on matkaa 15 km. Seuraavan aamun (lauantai) ferry lähtisi vasta klo 11.30... se olisi harmillisen myöhäistä, sillä sen jälkeen olisi vielä käveltävää 25 km.

Tätä dilemmaa miettien vietimme muutoin mukavan illan viehättävässä Caminhassa.

Entä edelleen kadoksissa oleva matkalaukkumme? Tänä iltana totesimme, että tulimme oikein hyvin toimeen näillä hätävaraksi ostamillamme varusteilla. Mitään ei ollut liikaa, eikä oikeastaan liian vähääkään. Reppujen keveys ei ollut lainkaan paha asia!

Lentoyhtiö TAP etsiskeli edelleen tavaroitamme. Missä ihmeessä ne saattoivat olla? Ja oliko sillä enää oikeasti väliä...

(seuraavaksi Espanjaan...)