Aulangonjärven kierros

Kun asuu Hämeenlinnassa ei ole temppu eikä mikään poiketa silloin tällöin Aulangolla.
Aulangonjärven kiertävälle reitille, eli Aulangonjärven polulle voi hilppaista monesta kohtaa ja meille loogisin oli ulkoilumajan parkkipaikka. Reitin pituus on seitsemän kilometriä ja maasto vaihteleva.
Lähdimme kiertämään järveä pohjoisen kautta eli myötäpäivään.

Melko lähelle reittiä oli rakenteilla Ruusulaakso. Se on vapaa-ajanasuntojen keskittymä liki Aulangon kauniita maisemia.
Nuo mökit näyttävät kyllä hauskoilta, vaan saadaankohan niihin asukkaita kun eivät ole aivan veden äärellä?

Lyhyehkön metsäpolun jälkeen reitti kulki hetken golfkentän laitaa.

Sitten seurasimme opasteita ja suuntasimme kohti Sibeliuksen metsää.





















Täällä Aulangonjärven pohjoisessa päässä oli myös ihan tavallisia omakotitaloja.
Ja hieman liian siisti puumaja.

Vastaan tuli parkkipaikka, joka oli sallittu Sibeliuksen Metsän asiakkaille.

Kas kun ei Sibeliuksen Metsän asukkaille.









Moinen lisäkilpi herätti kyllä aika paljon hilpeitä kysymyksiä.

Ja niin astuimme Sibeliuksen metsään.

Musiikkia ei liiemmälti kuulunut, mutta maastoon oli ilmestynyt infotauluja, joissa kerrottiin luonnon ihmeistä ja Sibbestä myös.










Lisäksi polkupohjaa oli paranneltu hakkeella.
Se oli kyllä mukavan pehmeää ja kuratonta käveltävää.

Reitti kulki rehevässä sekametsässä.




Vanhahkon puuston lisäksi käveltiin myös entisen talousmetsän halki.

Nytpä tuo saisi kasvaa rauhassa, kiitos Sibeliuksen.

Reitillä oli ilahduttavan paljon kulkijoita. Tosin osa porukoista ei varmaankaan kiertänyt koko järveä.
Levonkalliolla istuskeli väkeä syömässä eväitä ja ihastelemassa Aulangonjärven toisella puolen kohoavaa näkötornia.
Ehkä tänne voisi rakentaa pari penkkiä eväs- ja huilitaukoja varten?

Levonkallion jälkeen pääsi vuosi sitten rakennettua portaikkoa pitkin helposti alas järvelle.
Portaikon alapäässä on nuotiopaikka, mutta klapivarasto on täällä portaiden yläpäässä.

Aivan rannassa pitkokset veivät etelään halki syksyn värien.

Aulangonjärven eteläisessä päässä kuljettiin pellonlaitaa. Aikaisemmin tässä sai usein rämpiä mudassa, mutta nyt tätäkin kohtaa oli paranneltu.
Saas nähdä mikä on tilanne keväällä lumien sulettua.

Kihtersuon uimarannalta näki hyvin rantapusikoiden syysvärit.
Uimaranta sijaitsee aivan järven eteläisimmässä päässä. Sen jälkeen käännettiin nokka kohti pohjoista.
Paluumatka ulkoilumajalle kulki leveää ja kaunista rantabaanaa pitkin.

Sibeliuksen Metsän perustaminen teki hyvää Aulangonjärven kierrokselle.
Toivottavasti retkeilijät löytävät tämän pienen kauniin ulkoilureitin.